Koiratkin on hengissä ja pötkii menemään vaikka viime aikoina koirakuulumiset ovatkin olleet harvassa. Viime viikolla saatiin taas nauttia paukkupakkasista, joten Tappien osalta ulkoilu on pihalla oloa sen verran (eli max. 5 minuuttia) mitä tassut antaa myöden ennen syväjäätymystä. Ennen kovia pakkasia ja niiden jälkeen kun lämpötila oli -15 ja -20 välillä lenkkeiltiin potkukelkan avulla, jotta koirat saivat ravata koko ajan. Nämäkin lenkit oli maksimissaan sellasia puolen tunnin lenkkejä. Nyt on sitten Tapeille laitettu tilaukseen toppapompat, jotka toivottavasti saapuu jo tällä viikolla.

Viime viikolla oli pakkasten vuoksi oman ryhmän agitreenit peruttu, mutta käytiin ominemme treenailemassa kuitenkin. Ulkona paukkui pakkanen -20, mutta hallissa oli kuitenkin "vain" -12. Tehtiin hyvän lämmittelyn jälkeen nopea ja helppo harkka molemmilla.

Lauantaina olikin taas tauon jälkeen Tuijan treenin vuoro. Tuija oli suunnitellut kaksi lyhyttä radan pätkää, koska kovat pakkaset oli verottanut treenaamista. Radat näytti tältä: (eka pätkä nrot 1-10 ja toka pätkä 11-21)

Ekalla radalla alku oli iisi, kolmanne hypyn taa juoksin koiran ollessa putkessa ja "niistämällä" koira hypyn yli. Sitten oli kepeille meille vielä vaikea lähestyminen, mutta vaihdoin puolta keppien alussa ja vedin koiran sisään toisesta välistä, toimii meillä. Lopun kanssa ei ihmeitä.

Ekan radan mentyä sanoi treenikaverit, että Peetu hyppää jotenkin kummallisesti. Kun normaalisti sillä kuitenkin on hyvä hyppy. Ajattelin että vaivaako selkä.. Ei vaivannut! Kummaan hyppyyn selvisi syy ennen tokan radan alkua. Peetu hiiskasi peppua maahan ja ei halunnut hypätä tokan pätkän ekoja hyppyjä, eli ansku vaivoja. Tehtiin toinen pätkä vain kerran kunnes päätin lopettaa ettei tekeminen tunnu koirasta liian ikävältä. Eli toka treeni jäi oikeastaan sitten kotiläksyksi. Täytyy rakennella rata loppuviikosta omalla vuorolla ja tehdä sitten.

Tänään käytin lääkäritätin luona, joka tyhjensi molempien koirien rauhaset. Peetulla olikin tosi täynnä rauhaset, eli ei ihme jos ei hyppääminen tuntunut kivalta. Loppuviikosta lähdetään sitten jatkamaan harjoituksia, mikäli arktinen ilmanala ei taas ota valtaa kaakonkulmasta...

Sain viikonloppuna vanhoja kisakuvia Elsan aktiiviajoilta... Ihan meinasi tippa tulla kun niitä katseli... Paras maailmassa!!!

2001 Halmstad kansallinen vaikea: (kuvat:Jutta Koivula)

Vesiesteellä....

Muita otoksia radan varrelta:

1999 Karlovy Vary, Tsekit CCI*

Vuosituhannen vaihde Bunge vaativa A kouluverryttely:

2002 Itävalta J-EM:

Nyt maailman paras Elsa-eläkeläinen viettää ansaittuja eläkepäiviä kotona muun hevoslauman johtajana!  Katsotaan, josko jälkikasvu yltää joskus samalle tasolle kun äitinsä...

Huimin harppauksin on urhea pieni eskarilainen edistynyt tällä viikolla.  Tiistaina oltiin ekaa kertaa maneesissa selästä käsin. Alkuun pari kierrosta narun päässä ja sitten mentiinkin jo ihan itsekseen käyntiä ja ravia kahden muun hevosen seassa. Eilen oltiin taas maneesissa, tällä kertaa yksin. 

Härski on ollut yksi fiksuimmista nuorista, minkä ratsutuksessa olen ollut mukana. Ellei fiksuin... Se on koko ajan ollut täysillä hommassa mukana, missään vaiheessa ei ole tarvinut pakottaa tai miettiä pystyykö se suoriutumaan sille annetuista "tehtävistä".

Nyt alkaa Härskin boot camp olla lopuillaan ja viikonloppuna se pääsee takaisin kotiin. Siitä jatketaan mihin nyt jäätiin, eli maasta-ajoa ja selässä istumista on luvassa vielä hetken aikaa. Sen jälkeen onkin aika suunnata tohtorin pakeille ja poistaa nopeasti puhjenneet sudenhampaat, jotta ne ei ala vaivaamaan. Siinä tulee sopivasti pieni lomanen pojalle, jotta saa rauhassa haudutella oppimiaan asioita. Nyt jään jännityksellä odottamaan alkaako jonkun sortin murkkuikää pukkaamaan, sillä Ronjalle se tuli 2-3vuotis talvena. Nähtäväksi jää, tosin Härski on kyllä luonteeltaan täysin erilainen eli välttämättä ei tapahdu mitään. Tosin fyysistä kasvua saisi tapahtua vielä tämän talven aikana. Syksyllä "venähti" jalkojen nivelet joten toivon, että loppukroppa tulee perässä.

Tältä erää Härski boot camp kiittää ja kuittaa - over and out!

Maanantaina vietiin Härski eskariin tarkoituksena saada ratsun ura alulle. Ilman maneesia se ei näin talvikeleillä oikein kunnolla onnistu niin vietiin se talliin, josta se maneesi siitä pihalta löytyy. Härskin yksiö näyttää nyt tältä:

Talli on osoittautunut hyvinkin käytännölliseksi, toki tilat on uudet mutta aina se ei takaa sitä, että tallihommat olisi käytännöllisesti hoidettavissa. Täällä se kuitenkin on älyttömän helppoa. Talli on tilava ja valoisa:

Pesupaikkakin on ihanan tilava...

Härskin tarhanaapureina on pari daamia sekä yksi herra hevonen:

Härski oli jo liinassa opetellut juoksemaan syksyllä, joten siitä maanantaina aloitettiin. Seuraavana päivänä jatkettiin, mutta satulan kera. Satulasta ei Härski hetkahtanut yhtään. Sen jälkeen Härskiä ollaankin ajettu maasta satulan kanssa, jotta oppii heti miltä tuntuma suussa tuntuu ja oppii myös heti työskentelemään.

Perjantaina kuvailin pieniä pätkiä maasta-ajoa videolle. Härski on nopeasti oppinut mitä siltä halutaan ja on erittäin yhteistyöhaluinen, mukavaa! Pääasiassa mennään käyntiä ja ravia, koska se on vielä kovin voimaton ylläpitämään laukkaa kovin pitkiä pätkiä. Mutta pienet pätkät laukkaakin menee hienosti. Käytännössähän Härski on vasta 2,5 vuotias kun on syntynyt vasta niin myöhään, heinä-elokuun vaihteessa. Tässä hieman videota maasta-ajosta. Tätikin on ollut ohjaksissa ja käsissä on ollut taitava nuori herra! Tästä on kiva jatkaa!

Tänään oli vuorossa irtohypytystä vuoden tauon jälkeen. Muutaman kerran oli jalat missä sattuu, mutta kyllä se siitä ihan kivasti loppujen lopuksi luonnistui. Härskin oma arviointikyky etäisyyksien ja vauhdin suhteessa ei ollut vielä ihan hanskassa, mutta pienellä avustuksella sekin sitten löytyi. Videota tästäkin saatiin tallentumaan...

Sisäänratsastus on edennyt oikein hienosti ja selkäänkin asti ollaan päästy. Käyntiä ollaan menty taluttaen. Tästä jatketaan vielä hetken aikaa. Härskin kanssa on ollut hurjan helppo tehdä töitä, melkein olisi toivonut että se olisi pukitellut tai jotain. Ne tekee sen kuitenkin jossain vaiheessa niin mieluummin nyt. Mutta on se vaan muru!!!

Tappiblogi onkin pitänyt pitkän hiljaiselon.. Täti on ollut lomalla, ihan oikeasti 2,5viikkoa ilman minkäänlaisia aikatauluja, ei kelloa aamulla soimassa jne. Aivan loistavaa, mutta se ilo loppuu huomenna ja arki alkaa taas. Tämä onkin ollut sitten alusta alkaen ihan kunnon talvi mitä tapitkaan eivät ole aiemmin kokeneet. Lenkkeilty ollaan kyllä hyvin topattuna, mutta tassuparat meinaa paleltua. Pahimpina pakkaspäivinä kun on lähemmäs -20 tai yli niin ollaan kyllä lenkkeilyt unohdettu ja käyty vaan useasti päivän aikana pihalla, mutta ei kyllä koiratkaan ole paukkupakkasilla kauaa ulkona viihtyneet. Maisemat sitä vastoin on aikas komeat kaikkialla...

Silloin kun ei oikein voi lenkkeillä ni vahditaan kinoksilta tiluksia... ja rellestetään...

Joulun tienoilla molemmat kärsi jostain mahapöpöstä, Molly pahemmin kuin Peetu. Melkein kolme päivää siinä meni. Uudenvuoden jälkeen alkoi Peetu taas oireilla vatsan kanssa mutta se olikin jo sitten pikaisempi tauti ja oli jo päivässä ohi. Samoihin aikoihin sai Peetu jonkun kummallisen märkivän pienen äkämän tassuun, joka lähti sitten ihan kotikonstein paranemaan.

Treenitauko agilitystä oli myös joulun ja uudenvuoden yli. Ja ihan hyvä niin, sillä pakkaset on paukkunu, parhaimmillaan oli lähemmäs -30. Itsekseen ollaan nyt parin viikon ajan käyty hallilla. Suunnitelmissa lähitulevaisuuden agilitykuvioihin kuuluu hyppykurssi ja Tuijan treenit vielä tässä kuussa. Halli on aivan loistava, perjantaina käytiin hallilla treenailemassa. Mittarissa ulkona oli -18 ja hallissa tuolloin vain -4 eli lämpötila ero oli huikea ja sisään mennessä oli suorastaan lämmin saatika kun oli kahden koiran kanssa juossut. Kisoja en edes nyt Peetulle ajattele kun on näin jumalattoman kylmä, me odotelaan kevättä, aurinkoa ja lämpöä...  Treenaillaan ahkerasti siihen asti.

Hevosrintamalla toivottavasti tapahtuu myös muutoksia piakkoin ja kevään myötä sitten lisää. Huomenna Härski lähtee muutamaksi viikoksi kylään asustelemaan, jotta saadaan kaverin ratsun ura alulle. Siitä varmasti kuvamateriaalia ja muuta rapsaa sitten tuonnempana.

Toivottavasti tästä vuodesta tulee kaikille ystäville ja tutuille, niin 4- kuin 2-jalkaisillekin vieläkin parempi kuin edellinen!