Viikonloppuna on oma seura järjestänyt kilpailut ja siellä kisattiin Ricon kanssa. Tuomarina Martti Salonen.
Aloitettiin kolmen radan urakka hyppärillä. Vitosen sarjaeste tuotti ongelmia yhdelle jos toisellekin, kuin myös meille. Videolta katsottuna ohjaan koiran suoraan putkeen ja oli se sen varmasti lukinnut jo ennen mun epätoivoisia ohjausyrityksiä...  Kokonaisuudessaan mun mielestä hyvä rata hylystä huolimatta.

Ensimmäisellä agiradalla taas oikeinkin kivaa menoa. Toiseen suuntaan A:lla heilahti tuomarin käsi vaikka mun mielestä koira kontaktin ottikin. Sinänsä asialla ei väliä kun jälkimmäinen rima sitten vielä kaupan päällisiksi tippui. Tältä radalta sijoitus 3. ihan mukavalla etenemällä 3,85m/s...

Toisella agiradalla alkuun pieni sähellys huonon viennin takia, mutta saatiin siitä hyvä rytmi päälle. Maaliin tultiin ihanneajan puitteissa ja ilman ratavirheitä, jihuuu!  Tältä radalta voitto ja ensimmäinen LUVA kisakirjaan.

Videointipalvelu Siltanen kuvasi taas meidän radat. Tuhannesti kiitos Jaanalle!  Tösövöö meininki alkaa tuottamaan tulosta. Rico oli pitkästä aikaa kaikilla kolmella radalla hurjan hyvä viedä, olin oikein tyytyväinen reipaaseen rekkulaiseen. Ricon äippä Tuula teki hankintoja ihan Sulo Vileninä ja Riksukin sai uuden pannan ja ihanan karvapatukan mitä piti heti testata


Nyt on viikonlopun talkoilujen ja kisailujen jäljiltä takki aikas tyhjä. Mutta samalla meiningillä seuraaviin kisoihin.

Lauantaina oli vuorossa Kouvolan kisat ja tuomarina Allan Mattsson. Viikolla kisakirjeestä vasta hokasin, että heidän halliin on vaihdettu tekonurmi. O-ou! Utsin sitten Kotkan kisoissa Kouvolalaisilta, että miten mahtaa olla pohjan laita ison ja nopean koiran kanssa, vakuuttivat ettei probleemaa sen suhteen pitäisi tulla. Eikä tullutkaan.

Hyppärillä aloitettiin ja jo radan rakennus vaiheessa kattelin estevälejä sillai, että morjens... Ja tässä vaiheessa oli minirimat, että rimojen noustua maxi korkeuteen oli toiveet hyvästä radasta by gones. Hommahan kosahti jo 2-3 välissä. En p*rkele osaa koiraa ohjata tollasissa kohdissa kisoissa. Ja sehän kiersi jostain Oulun kautta ja linja renkaalle oli olematon ja sieltä välistähän se meni. Jatkettiin kuitenkin ja yritettiin päästä edes jonkinlaiseen rytmiin. Kepeille viennissä olin perseilyiden kanssa hitusen myöhässä ja jouduttiin korjaamaan. Keppikulma oli mun makuun kakkosten radalle ihan törkeen vaikea. Loppuradan kuviot ja keppien jälkeinen putkihässäkkä meni ihan mukavasti.

Agirata olikin jo sitten ihan suoritettavissa. Mutta taas alun kuviot kusi pahan kerran ja koira hukkaantui selän taa, huoh... Osaisinkohan miä edes joskus... Muutoin rata oli ihan mukava ja koira hyvä viedä. A:n alastulon olisin voinut vaatia loppun asti, se oli ruma. Ja loputtomalta tuntuneella loppusuoralla Riksu eteni aikas kivasti, vaan kerran kääntyi puolittain.  

Saagalandian äitee Jaana kuvasi meidän RADAT Suuren suuret kiitokset!

Muutoin alkaa olemaan ihan hyvä meininki taas radoilla ja koira suhteellisen kuulolla. Noita tiukkoja käännöksiä täytyy reenailla enemmän, samoin keppikulmia sekä niitä kontakteja. Mutta Jaanan sanoin: Tösövöö vaan kaikille!

Tänään kisattiin Kotkan iltakisoissa. Tuomarina Pertti Siimes. Tarkoituksena oli edelleen saada hyvää fiilistä radalle.
Agiradalla aloitettiin. Melkeinpä jopa odotetusti puomilta tuli kontaktivirheet. Ylösmeno oli ihan siinä ja siinä, mutta tuomarin käsi heilahti. Alasmeno oli se odotettu osuus, koska Riksulla tuloo iksu kun täti joutuu vähän kauemmas...  Keinu TAAS ruma... Viime hetkillä päästin suusta käskyn keinu ja Rico hoksas hidastaa, mutta enpä antanukaan enää kontaktikäskyä... Oma moka... Muutoin pienestä sähellyksestä huolimatta suht ok, mulla ja koiralla oli pysyi kuupat kasassa. Edes jotenkin...

Hyppärillä toistin jo niin tutuksi tulleen virheen... Koira tulee kurvissa enkä ohjaa sitä hypylle vaan taatusti pidän käden ulkona enkä tainu edes sanoa sille mitään. Kiertäähän se silloin näytetyn esteen kun kroppa niin kertoo... En lähteny "rankasemaan" koiraa mun virheestä vaan jatkettiin hyvällä meiningillä. Keppien lopussa Ricolla tais seota rytmi ja ei mahtunut enää vikaan väliin.

Kuitenkin molemmilla radoilla paljon hyvää. RADAT 

Lauantaina jatketaan Kouvostolassa menoa, katsotaan kuin silloin käy.

Startattiin maanantaina kohti Purina-areenaa Tuulan, Ricon ja pötköjen kanssa. Luvassa oli pitkä ilta eli hyvin eväin oltiin varustauduttu jotta jaksaa...  Olin ilmoittanut Ricon kaikille kolmelle radalle ja tuomarina oli Anne Savioja. Tavoitteena oli taas sitä hyvää fiilistä ja onnistumisen tunteita erityisesti koiralle.

Hyppärillä aloitettiin, oli jo kävelyssä oikein mukavan oloinen rata. Jätin Ricon niinkuin aina ekan esteen taa ajattelematta ollenkaan, että toinen este on todella korkea muuri... Menin vastaanottamaan muurin taa, ajatuksena olla valmiiksi oikealla puolen jatkon kannalta ja varmistaakseni reitillä pysymisen eli ohjaamisen putken vasempaan päähän. Kävelyssä katsoin että lähdöstä on suora linja väärään putken päähän ajattelematta ollenkaan toisena esteenä olevaa muuria ja että koira ei lähdöstä näe väärää putken päätä eikä näin ollen Rico nähny varmaan minuakaan. Kun annoin "tule" käskyn kiersi koira kaksi ensimmäistä hyppyä... Sekunnin verran mietin että "jahas, mitäs sitte?" Lähtöön oli turha palauttaa joten jatkettiin matkaa kuin mitään ei olis tapahtunu ja hyvin meni. 

Ekalla agiradalla samanlainen alku. Olin treeneissä muutamaan otteeseen harjotellu tiukoissa käännöksissä kertomalla Ricolle siitä suhisemalla. Toteutin sitä myös nyt ja se tuntuu toimivan, kaarrokset ei mee enää Oulun kautta... Keinulla en vaan käskyttäny ja tuli sitte sellanen semilentokeinu... Hyi minua! Samoin kepeillä oon totaalisesti koiran edessä...  Muutoin oikein mukavaa menoa.

Tokalla agiradalla taas mukavat kuviot. Nyt kyllä muistin käskyttää odottamaan keinulla, mutta lähdin ite rynnimään ohi jolloin Riksu hyppäsi perään... Rumaa... Samoin lähdin rynnimään A:n viennillä olettamalla, että kyllähän se sinne menee... Ei mee jos vaan olettaa...

RADAT

Mutta, kaikilla radoilla oikein hyvä mieli. Koiralle sain onnistumisen tunteen radoilla, enkä ite häiriintyny mokista. Samoin koira kääntyi huomattavasti paremmin kun aikoihin ja minäkin joissakin kohdissa onnistuin suunnitelluissa kuvioissa. Eli kaikinpuolin päästiin tavoitteeseen. Tästä on hyvä jatkaa.

Meillä on tän viikkoa majaillu yks ylimääränen pötkö...


Zorro on ollu meillä tiistaista asti kun Jonna lähti reissuun. Tuo Zorro kun on vähän rajoittunu ton sosiaalisuuden suhteen niin sille ei oo kamalan helppo löytää hoitopaikkaa. Sen sosiaalisuus muiden koirien suhteen oikeastaan rajoittuu kotona asuvaan Minniin ja Mollyyn ja Peetuun. Tosin vähän jännitti tuoda se tänne kun pötköt ei oo nöhny toisiaan hetkeen. Mutta, eipä ollu onkelmia ja täällä on nyt sitte ollu kolme pötköä partioimassa...



Pikkasen on Zorron kanssa käyty keskusteluja siitä saako A) päällikkö Pörriä jahdata ja B) voiko lenkillä syödä vastaan tulevia koiria. Tän viimisen suhteen on ehkä koko tienoo saanu kuulla että vastaantulijoita ei syödä... Että jos tekstaripalsta on kohta täynnä viestejä pienen koiran komentajasta niin se on allekirjoittanut...  
Tänään sekoiltiin auringon paisteessa pellolla... Peetu harjotteli uuden suosikkipallonsa kanssa lentämistä:


Molly piti yllä T:mi Oja & Kaivuun talvikaivauksia


Kaivauksiin osallistui myös Peetu, luonnollisesti...


Zorro nautti kevätauringosta





Peetu paistatteli pallonsa kanssa


Ensin hoksasi Zorro paikalla olevan pallon....






" Hahaa, voitinpas!!! "


Seuraavaksi Molly koetti onneaan...





Lopuksi piti vielä asetella porukka poseeraamaan...


Lähdetään vielä koko poppoon kanssa hetkeksi hallille hurvittelemaan...