Nyt tulee taas koottu tiivistelmä lähes viikon tapahtumista...

Hevosnäytelmien jälkeen palattiin koiraharrastusten pariin torstaina ja oltiin Peetun kanssa agitreeneissä. Soile oli suunnitellut kivan radan, joka mentiin ensin kolmessa pätkässä ja sitten koko rata. (Kuva tulee, kun saan taas konsulttiapua.. ;)) Ensimmäinen pätkä oli sujuva, ilman ongelmia. Toisella pätkällä koira meni hienosti vaikka täti vähän pyöriskelikin ja kolmannella pätkällä oli pieni kahden esteen ongelma kohta, jota hinkattiin hetken aikaa. Mutta Soilen avustuksella saatiin Peetu irtoamaan minusta ja käännös onnistui lopulta radallakin upeasti. Sen kummempia kiemuroita en nyt selitä, koska ilman kuvaa se on kovin hankalaa. Mutta erityisen hyvä mieli jäi treenistä. Sieltä livistin hieman etuajassa pois, koska mun piti keretä kuntosalille... :O Joo-o, täti on päättäny alottaa kuntoremontin, mutta siitä myöhemmin.

Lauantaina lastattiin auto täyteen tätejä ja suunnattiin Helsinkiin agilityn MM:ia seuraamaan. Ja voi että, aivan upeita koiria ja upeaa ohjausta. Kunpa joku päivä itse kykenis edes lähelle samaa... Toki koirat oli pääosin shelttejä ja bordercollieita, mutta oli siellä muutamia "kivoja" rotuja mukana. Ja oli siellä yksi staffikin juoksemassa, se oli mun ehdoton suosikki!! :) Mutta aivan tosi hauska päivä oli, mutta uni tuli kyllä illalla ihan pyytämättä, niin intensiivisesti tuli seurattua koko päivän ratoja. Ja hyviä treenikuvioita piirrustettiin muistiin. Kiitos kivasta päivästä seuralaisille, Katille, Millalle, Jonnalle ja Tuulalle!

Sunnuntaina jatkettiin aktiivielämää. Aamupäivästä suunnattiin heti tallille, kun olin tilannut hevosille talveksi säilöheinää ja heinämies olikin jo ajoissa liikenteessä. Eikun koirat matkaan ja tallille. Siinä järkkäiltiin ensin 27 paalia heinää ja jatkettiin normi tallitöillä. Suunnitelmissa oli myös hakea Härski lapsukainen kotiin laitumesta. Siellähän se oli kun pihalle ajettiin. Naarattiin, siis kirjaimellisesti, Härski pois laitumesta.Oli vähän käsijarru päällä kesän jälkeen ja ei meinannu poni mennä millään kyytiin. Mutta onneksi se lapsukainen on vielä niin pieni ja lehmänhermoinen, että me vedettiin se koppiin sisään. Eikun liina pepun taakse ja hop, sisään. Siellä se sitten oli ja matkusti kotiin vartin matkan. Nyt on siis kaikki asukit kotona ja työt alkakoon!