kaivattaisiin agitreeneissä... Tsiisus, että onkin taas kesän aikana unohtunut kuinka näin marraskuussa voikin olla pimeää ja kylmää ja kuraista!! Nimittäin otsalampun valossa mentiin sunnuntai-iltana pitkin maneesinpihoja ennen ja jälkeen agitreenin. Mulla ei ollut kuin ikivanha taskulamppu mukana, mutta onneks treenikamu Tuula on erikoistunut otsalamppujen kilpavarusteluun niin niillä valoilla mentiin me siinä siivellä. Lähen nimittäin ostamaan kunnollisen taskulampun kunhan ennätän niin pimeetä oli joka paikassa. Mutta asiaan siis, eilen oli vuorossa hyvän 4 viikon tauon jälkeen taas agitreeni ja agiteeraamassa oltiin prinseesa Peetun kanssa. Vetäjänä meillä näin talven tullen oli Emma ja rata näytti tältä: (huomioikaa hienot värit ym. mitkä olen osannut aivan itse laittaa... :))

Me oltiin Peetun kanssa viimeisenä vuorossa, koska minikoiria tässä ryhmässä oli vain kaksi. Eli odottelua oli siinä aluksi jonnin verran. Maneesin toisessa päässä oli puolikkaat kepit ja pari hyppyä joita otettiin itsenäisesti. Peetu oli alusta asti mukavassa vireessä ja otin keppejä muutamaan otteeseen ja nyt olen käskyttänyt kepeille ainoastaan kierrä-sanalla, joka mun mielestä on toiminut hienosti. Ja kun koira on kepeillä täytyy mun vaan löytää se oikea rytmi käskyttämiseen, tosin nyt oli Peetu niin innoissaan, että ei edes haitannut vaikka mun käsky ei ollut ihan oikea aikaista eli pujotteli upeasti ja vauhdilla. :)

Itse radalla kolme ekaa hyppyä meni hienosti, samoin käskytys 4 hypylle onnistui upeasti vaikka putken pää oli todella tyrkyllä 3 hypyn jälkeen. Ekalla kerralla kierrätin Peetun 4 hypyn oikealta puolelta putkeen, josta mun mielestä sai hyvän lähestymisen sinne ja se toimi unelmasti. Itse olin siis koko ajan hyppyjen oikealla puolella ja neloselle ohjatessa peruutin muutaman askeleen takaisin päin. Sitten käskettiin kierrättää kun treeneissä oltiin sieltä ei varmalta ja ei helpolta puolelta eli vasemman kautta. No sehän ei sitten mennytkään niin unelmaisesti enää, minkä osasin jo etukäteen arvata, siksi valitsin oikealta kierrätyksen... Kun mun oma liike hidastui tuossa vasemmalta kierrätyksessä ja mun olis vielä kaiken lisäks pitäny peruutta ni no chans, että se olis ollu sujuva vienti putkelle meiltä. Toki, Peetu meni kyllä putkeen mutta ei niin sujuvasti kuin toista kautta. Kyllä kai sitte ilmeisesti jo tunnen koirani kun valitsin ensin sen helpon tavan... ;)

Putken jälkeen vienti 6 onnistui ihan uskomattoman hyvin ajatellen, että takaakierrätykset on ollu meidän murheenkryyni. Siitä 7 ja 8 hypyt vauhdilla. Vienti kepeille oli vielä vähän pyörimistä, mutta itse kepit sujui taas mainiosti. Ja siitä vielä täysillä putkeen. Lopuksi mentiin vielä vauhdikas radan pätkä, joka muuttui piirroksesta poiketen sen verran, että 3 hypyltä suoraan putkeen josta kepeille. Siitä taas putken kautta A:lle. Ja miksi, oi miksi en vieläkään usko, että mun tappisPeetu hyppää ilman eri käskytystä alastulokontaktin yli??!! Etenkin jos minä olen jo kovasti edellä... Hmph! Eli kontaktitreeniä meille tai siis ainakin mulle..

Mutta kaikenkaikkiaan mulle jäi ihan superhyvä mieli, koska Peetu oli reipas ja innokas koko treenin ajan. Ja reippaalla tarkoitan sitä, että se ei panikoitunu vaikka ryhmässä oli paljon haukkuvia, isoja koiria joilla oli virtaa. Se jopa heilautteli niistä muutamille häntää... :D Tää on meille varmaan oikein sopiva ryhmä ajatellen kaikkia näitä ei olennaisia asioita myös. Ja nyt voi sanoa että Peetu on syttynyt lajille, kivaa!!!! Se on niin täpsänä menossa koko ajan. :) KIVAA!!!!