Sunnuntaina jatkui myös Peetun agitreenit. Harjoitus näytti tältä:

Jätin koiran ekan hypyn taa ja ohjasin sen sitten vasemmalta puolelta putkeen. Tässä vaiheessa täti pinkaisi ottamaan putkelta vastaan ja sylikäännösmäisesti A:lle.  Pariin kertaan sai hiulata ennen kuin oli sujuva. Kerran yritin myös leikata takaa ja mennä A:n vasemmalle puolelle, mutta se sai aikaan pyörähdyksen juuri ennen harjaa ja koira palasi takaisin, ei niin siis! A:n alastulolla oli targetilla nami, ok. Siitä 4 hypylle ja takaakierto 5, oli iisi juttu kun Peetu on oppinut nyt "takaa, takaa" käskyn. Puomille, jossa myös alastulolla nami. Tästä alkoi tädin pään vaiva.. Sylikäännöksellä renkaalle, ei tsiisus ei meinannu mennä. Mulla kamalat paineet, "tuolta se sylkkäri, tossa se pitää tehdä.." Ja sama kuvio renkaalta kepeille.. Voi että olikin mulle vaikeaa!! Peetu oli jo aivan että mitä toi sekoilee kunnes Emma mulle kädestä pitäen näytti, että miten liikun ni johan toimi. Hymy Renkaalta jo heti käskytys "kierrä, kierrä" ja meni kepeille ja pujotteli upeasti joka kerta loppuun asti. Mitä mä tein siellä kisoissa, ettei menny??? Päättämätön Ja Peetu oikeasti näköjään tietää mikä este ja kuvio on kyseessä tuolla nimenomaisella käskyllä...  9 ja 10 hyppyjen takaakierrot meni hyvin, samoin 11. Siitä taas ekalla radalla alko hurja ohjaajan sähläys. Menin pitkälle 12 ja 13 hyppyjen väliin ja mulla taas liike pysähtyi, joku takaaleikkaus yritelmä 13 ja Peetu pyörähti hypyn jälkeen. Toisella kerralla lähetin sen vasemmalla kädellä 12 hypylle, siitä "takaa, hyppy" 13 ja sen jälkeen sylkkärillä 14. Se toimi hienosti ja minäkään en sössiny sitä sylkkäri kohtaa kun koiralla oli vauhtia ja se tuli jotenkin huomaamatta... Silmänisku Eli summa summarum: Minä sössin ekalla radalla, unohtelin rataa ja viime tipassa muistin ja se oli sitte sellasta... Koira toimi hienosti ja oli reipas ja innokas. Toinen rata oli jo todella paljon parempi ja sujuvampi rakentavan palautteen jälkeen Emmalta.. Mutta kiva treeni, ite jos vaan harjottelis vaikka... Ens launtaina lähdetään Peetun kanssa Mikkeliin Tuija Kokkosen treeniin. Mulle ihan uus tuttavuus, mutta tekee Peetulle hyvää päästä vieraaseen halliin. Innolla lähen kyllä hakemaan lisää uutta oppia.

Eilen oli vuorossa Mollyn tokotreenailut. Ja ihan sitte omassa pikkupäässä oli ajatellut että josko Mollylle alkais opettaa uusia juttuja. Alo-luokan liikkeet on sille jo todella tuttuahuttua, vaikkakin niitäkin voi hiulata todella paljon paremmiksi vielä. Kuitenkin ajattelin jo näin ihan syystä siitä että Mollylla säilyis mielenkiinto ja into myös tähän kuviokelluntaan.. Silmänisku Ja ruutu oli siis tämä uusi juttu eilen. Katin kanssa treenailtiin yhdessä ja siinä aluksi mietittiin kumpi palkka ruudussa olis parempi Mollylle, lelu vai nami. Leluna aivan ihana karvahiiri ja namina oli superhyvää palviryynäriä.. Siinäpä pulma!! Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että lelu. Koska Molly on melkoinen tyyppi ton nenävärkin kanssa, ettei se myöhemmässä vaiheessa, kun aletaan palkkaa ruudussa vähentämään, rupea nuuskuttamaan ja etsimään koko ruutua ympäri.

Vietiin yhdessä lelu ruudun takaosaan ja mentiin muutaman metrin päähän ja sieltä lähetys "RUUTUUN!" Ja sinnehän se singahti, minä perään ja hurja leikki hiirellä ja namipalkka. Taas jätettiin hiiri yhdessä ja nyt mentiin n. 4-5metrin päähän, tässä vaiheessa Molly jo oli ihan menossa. Vauhdilla ruutuun ja minä perässä. Taas jätettiin lelu ja nyt otettiin jo ihan reilulta matkalta, n.10m, lähetys. Nyt Molly jo melkein karkasi sinne... Täähän oli hyvä juttu!! Seuraavaksi laitoin hiiren taskuun, jätin Mollyn muutaman metrin päähän ruudusta ja kävin taputtamassa kohtaa, jossa hiiri oli aiemmin ollut. Palasin koiran luo ja lähetys, ja taas sinne, hyvällä vauhdilla. Minä kehuin koko ajan ja menin perässä palkkaamaan. Ilman palkkaa ruudussa lähetyksiä tehtiin kolme joista pisin matka oli n. 8m. Joka kerta meni hienosti ruutuun ja jäi sinne. Jes!! Nauru Lopuksi otettiin vielä samalla tavalla kuin aluksi, että lelu oli ruudussa. Tää oli Molly mielestä tosi kiva juttu. Tästä jatketaan ruutu harjoittelua, otetaan pikkuhiljaa mukaan siellä ruudussa makaaminen jne. Sitten tehtiin myös luoksetuloa, josta on vähän vauhti hiipunut. Tein niin, että jätin koiran ja lähdin juosten pois. Käännyin ja kutsuin. Edelleen pientä hiipimistä joskin vähän parempi, kunnes yhdessä luoksetulossa kehuin Mollya matkan varrella "hyvä, hyvä", johan tuli vauhtia ja ihan loppuun asti. Eli Mollylle ei voi sanoa kannustukseksi "tule, tule" koska siitä alkaa himmaus ja kärvistelu "Mitä toi nyt haluu?? Tuun täältä tällee varovasti.." Vaan reilu kehu hyvä-sanalla ja lopussa sitä täytyy vielä hieman ohjata kädellä perusasentoon. Mutta ihan kivasti meni ja koira oli innoissaan. Toki varmaan myös viime viikon hieronta on tehny tehtävänsä, kukas sitä nyt selkäjumeilla mitään töitä tekee??