Tädille tuli tuossa muutama viikko sitten mahdollisuus lähteä road tripille Irlantiin... Niin eihän siitä perskules kieltäytyä voinut kun joku sen mulle ystävällisesti vielä maksaa.. Satu, jonka kanssa reissuun lähdin, oli maaliskuun alussa käynyt Jennin luona kokeilemassa hevosia ja oli niin tykästynyt, että päätti lähteä sinne töihin ja treenaamaan. Niinpä sitten matkasuunnitelma mietintään ja toteutukseen ja viime lauantaina 3.4. startattiin sateisesta Helsingistä:

Seuraavana aamuna eli sunnuntaina 4.4. saavuttiin aurinkoiseen Tukholmaan:

Matkan ensimmäinen pit stop tienpäällä oli Grännassa Vätternin rannalla:

Siitä suuntana oli Skåne ja vanhat kotikonnut Flyingessä käytiin myös katsomassa kun aikaa oli. Kuvassa Flyingen oritalli:

Siitä suunnattiin vielä etelämmäs Trelleborgiin, josta lähti seuraava lauttamme kohti Saksaa ja Travemundea:

Pikku-Panda joutui viettämään yön ulkokannella...

Maanantaina 5.4. saavuttiin aamulla 7.30 Travemundeen. Ei muuta kun navigaattoriin määränpää ja eikun baanalle:

Jossain Dortmundin kohdilla ollaan menossa...

Belgian rajan missasin ihan kokonaan, koska bongasin viereiseltä pellolta turnajaiset...  Siellä ne meni haarniskoineen päivineen, hienolta näytti. On se luojan lykky, että Belgia on niin pieni maa ettei sen läpi ajamiseen kovin montaa tuntia tuhraantunut. Siellä on tiet aivan uskomattoman huonossa kunnossa. Matkan varrella näytti tältä, minkä täryytykseltä pystyi kuvaamaan...

Seuraavalla rajalla olinkin jo vähän enemmän särmänä... Opasteessa lukeekin jo Pariisi...

Le Havren kaupungin vieressä on Pont de Normandie, jonka siltarakennelmat oli melko massiiviset:

Ja yhdestä kun oli selvitty, oli seuraava jo tulossa...

Yhä ylös yrittää...

Tuolta se tulee... (oli vähän korkeat aidan kaiteet..)

... Ja tuonne se menee... Seine nimittäin...

Alamäkeä riitti näiden siltojen harjalta...

Päivän ajon ja 1200km jälkeen saavuttiin tämän etapin määränpäähän, Cherbourgiin illalla 20.30 eli 13h siitä kun baana Saksassa aukeni. Kirjauduttiin hotelliin, nukuttiin hyvät yöunet ja tiistaina turisteiltiin kaupungilla. Minä pidän Ranskasta, kerrassaan viehättävä maa...

Punainen puhelinkoppi palmun katveessa... (oli muuten toiminnassa..)

Kaupunki oli täynnä kapeita pieniä katuja ja ihania kahviloita leivonnaisineen...

Kesän ensimmäiset mansikat nautittiin torilla vielä kiinni olleen suihkulähteen varjossa..

Seuraavaksi lähdettiin lampsimaan takaisin satamaa kohti. Matkalla tämä täti halusi turistoida lisää, sillä terminaalin ja satama-altaan toisella reunalla oli paikallinen merimuseo, sinne siis... Merimuseo oli rakennettu osittain vanhaan terminaalirakennukseen:

Aulassa tuli vastaan Yellowsubmarine...

Ja joku James Bond - vehje...

Lippukassalle mentäessä huomasin siinä olevan kyltin, jossa sanottiin että keskimääräinen vierailuaika museossa olisi 4 tuntia. Meinasin jo, että ei kannata mennä, mutta kysyin silti mitä reilussa 2 tunnissa ehtisi näkemään. Aloitin oman kierroksen ensin tutustumalla ydinsukellusveneeseen:

Mentäessä sukellusveneeseen sai käteen hieman kännykkää isomman laitteen josta tuli selostuksena askel askeleelta, mitä missäkin osassa oli. Kätevää.. Sisällä oli ahdasta, kapeaa, nippeliä ja nappelia...

Kapteenilla oli luksushytti...

Kun taas tavallinen rahvas sai tyytyä ryhmämajoitukseen...

Keskellä alusta oli ydinreaktori ja aluksen keulassa torpedot...

Siitä ne lähti, kantama useita kilometreja...

Melkoinen komootti. Ja täytyy olla ihminen melkoisella luonteenlaadulla varustettu, jotta pystyy tuolla työskentelemään jopa 70vrk putkeen tulemtta pintaan välillä, huh...

Tämän jälkeen jatkoin kierrosta ja luvassa oli mm. paljon sukellukseen liittyviä juttuja nykypäivästä menneeseen...

Oli vissiin parempi olla merillä ruodussa jotta ei joutunu kärsimään...

Tästä jatkoin ehkä itseä eniten miellyttäneeseen osioon, akvaarioon... Esillä oli upeita merikaloja koralleineen päivineen. Kuvien laatu on aikas heiko, koska tällä osiolla oli salaman käyttö kielletty:

Oli sammiollinen meduusoja...

Oli maastouduttu kivien ja ruukkujen kätköihin...

Ja ah, niin ihastuttava mustekala...

Verrattain nopean kierroksen jälkeen, oli aika lähteä terminaalia kohti. Paatti oli jo odottamassa (se takimmainen... ) Sinänsä harmi, koska ajan puutteen vuoksi jäi väliin museon kolmas osio, joka olisi ollut jonkun tyyppinen 4D veden alla kävely tmv. No, täytynee ehkä suunnitellla uusi road trip...

Tiistai-iltana 6.4. siis startattiin keula kohti vihreää saarta. Jo noin tunnin jälkeen alkoi melkoinen merenkäynti.. Onneksi en kärsi millään lailla matkapahoinvoinnista. Puolen yön molemmin puolin heräsin siihen kun tunsi laivan nousevan aallon päälle ja tippuvan useita metrejä alas.. Siinä vaiheessa sitä yritti miettiä kaikkea muuta kun Titanic-leffaa... Yöstä selviydyttyä alkoikin odottelu, jotta päästään satamaan. Noin 3 tuntia ennen satamaan tuloa maisema oli tämä:

Keskiviikko iltapäivällä aikataulun mukaisesti päästiin sitten taas laittamaan jalat tukevasti maan kamaralle:

Tuttuihin maisemiin Kilkennyyn ja Ballyraggettiin pääsin nopeammin kuin ajattelin viime syksynä sieltä lähtiessä.. Kaupungilla tuli käytyä aivan ihanassa lämmössä, lounas terassilla ja silleen...

Ja tietysti sitä ehti taas puuhata muutaman päivän hevosten parissa:

Ja taas tuli vastaan aivan ihania uusia hevostuttavuuksia, tässä 8v tamma Carrick Jewel:

4v herrasmies ori Jack:

Ja löytyipä sieltä ihastuttava nimikaima Molly:

Tappisten isukille ja äidille meni tuliaisina 40kg koiranruokaa... ettei vaan pääse laihtumaan..  Kolme päivää patsasteltua Irlannin maaperällä oli aika suunnata töppöset lentokentälle ja kotia kohti. Niin hauskaa kun matkustelu onkin on sieltä kotiinkin tultava... Aivan huippureissu!