Pakkauduttiin aamupäivästä käppänäkyytiin Peetun kanssa. Matkalla oli sama bändi kun pari viikkoa sitten. Suuntana oli Porvoon maneesikisat. Mutta ehdottomasti retken kohokohta oli jo ennen kisapaikalle saapumista... Brunbergin tehtaanmyymälässä pitstoppi...  Hommaattiin siis palkinnot jo ennen kun yhtään rataa oli juostu. Ei olis sitte tädeillä paha mieli kotimatkalla...

Kisat oli PR-tallin maneesilla Porvoon kupeessa ja tuomarina Martti Salonen. Mukavat radat oli setä tehnyt. Alkuun erittäin helpon oloiset, mutta källejä oli kyllä suunniteltu matkan varrelle... Aloitettiin hyppärillä, joka näytti tältä:

Päivän teemana suorat putket, sopii! Alku lähti ihan ok. Lähdin viemään ekojen esteiden oikeaa puolta valssasin ennen rengasta. Persjätön tein 6 putken jälkeen (ei näköjään numeroa siihen tullu..) Hyppylenkin jälkeen meinas Peetu mennä samaan halpaan kuin niin moni muu koira eli veti väärään putkeen. Sain painokkaalla tänne käskyllä Peetun oikeaan putkeen, mutta rytmihän siinä rikkoutui.. Kepeille sisäänmeno oli pitkään aikaan katastrofaalisin... Enkä edes omasta mielestä ollu kovin lähellä.. Koira himmaa himmaa ennen keppejä ja pysähtyy ekaan väliin..  Taas aikalailla painokkaasti ilmoitin KIERRÄ, johan sieltä aivolokeroista löytyi että mitähän se oikein tarkotti.. huoh! Loppusuora sujui oikein mallikkaasti ja koira juoksi pari metriä jopa mun edellä koko lopun. Mutta aikaahan siihen putki pelastukseen ja keppeihin taas meni. Eli jo niin tutuksi tullut nolla 2 sekunnin yliajalla. Tällä sijoituttiin kolmanneksi.

Jatkettiin agiradalla:

Hyvä juoksusuora alkuun, mutta keinu onnettoman hidas.. Mä en tiedä mitä mä teen sen kanssa...  Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Nyt jäin keppien viennissä hieman taakse ja Peetu pujotteli tällä kertaa hienosti. Sitten tuli mun agilityuran ensimmäinen blackout radalla. Kasin jälkeen tuli sekunnin epätietoisuus, koira valitsi oikean esteen. Minä ehdin sanoa "Minne sitte??" Ja siinä samassa Peetu kaartoi oikealle ja hyppäsi 2 hypyn. Eli hylky tuli, koira ei sitä huomannu, Jatkettiin rata loppuun. Tästä radasta tykkäsin. Peetu toimi hyvin ja oli paljonkin särmempi (tai minä olin..) Tuohon keinuun vaan lisää vauhtia talven aikana. Samoin niitä keppejä, mutta kun treeneissä tätä hidastelua kepeillä ei ole. Me varmaan jatketaan kisailua keväällä kun aurinko alkaa taas lämmittämään. Treenaillaan siihen asti. Jospa me joskus saatais ne loput nollat...