Pari viikkoa takaperin alkoi Marjut multa kyselemään josko lähtisin Ricon kanssa kisoihin... Ei siinä nyt lopunperin kovaa suostuttelua tarvittu kun ilmot lähti menemään... Täytyyhän se harjottelu joskus siellä kolmosissa alottaa ni miks ei sitte samantien. smiley
Torstaina suunnattiin HSKH:n iltakisoihin Vantaalle, Ojankoon. Tuomarina oli Esa Muotka. Tavoitteena mulla oli Ricon kanssa jatkaa vaan sitä hyvää mieltä radoilla mikä on ollutkin ja saada edes muutamia onnistuneita pätkiä radoille, ei siis kovin kummoiset tavoitteet ollu.
Ensimmäinen agilityrata oli oikein mukava ja mun mielestä meille sopiva. Loppusuoralle asti tehtiin hyvää nollaa. Pohdin rataan tutustuessa kummalta puolelta veisin puomin. Oikealla puolella oli alla putken pää ja tulin siihen tulokseen, että veisin nimenomaan sieltä oikealta puolen ja yrittäisin blokata putken suun. Radalla vaan kun muistaisin olla lähtemättä rynnimään ni Rico menis just sinne minee ohjaa. Ja niinhän se meni nyttekin. En malttanu hetkeä odottaa ja lähettää puomille vaan rynnin eteenpäin ja koira tuli mukaan ja sujahti putkeen. Eipä se mitään, tavoitteet oli jo aika kivasti saavutettu. Hyvällä hylyllä maaliin. smiley
Toisella agiradalla olikin sitten aika haasteellisia kohtia meille. Ensimmäinen tuli keppiviennissä. Olin alunperin suunnitellut vaihtavani puolta putken ja pituuden välissä, mutta usko vaan loppui radalla omaan juoksukykyyn ja vaihdoin lennossa suunnitelmaa. Hylky tuli sitten aikalailla samanlaisessa kohdassa kun ekalla radalla, nyt vaan oli A kyseessä. En malttanut lähettää koiraa vaan rynnin eteenpäin ajatuksena ehtiä ohjaamaan A:n jälkeinen kuvio. Ja koira taas putkeen... Mutta eipä se haitannu. Kivat oli radat, meikäläiselle vähän tarkkuutta tuohon ohjaamiseen ja sitä malttia tietyissä kohdissa.
Vahvistetaan edelleen treeneissä noita kontakteja, nyt ehkä myös noita ylösmenoja joissa on se ihanainen putki alla. Ja erilaiset keppikulmat lähtee nyt treeniin. Rico ei hae kepeille itsenäisesti vaan se pitää viedä niille. Yritetään saada sille nyt enemmän itsenäisyyttä ainakin siihen sisäänmenoon. Mun irtoaminen sivusuunnassa ei ehkä välttämättä Ricon kanssa ole täydellisesti mahdollista koskaan, mutta harjotellaan. wink
Tuula oli myös matkassa mukana ja kuvasi meidän radat. Kiitti reissuseurasta Tuulalle, Marjutille ja turbocockeri Judylle. smiley Tästä on hyvä jatkaa!