Ihan kaikkea minäkään en jaksa... Ja etenkin kun tää internetin maailma on mulle niin ihmeellinen edelleen, enkä kestä kun koneet ja systeemit ei toimi! Ja noita kuviakin olis ihan mukava saada näkyviin niin meidän tarinat muuttaa tänne.

Pari viikkoa takaperin alkoi Marjut multa kyselemään josko lähtisin Ricon kanssa kisoihin... Ei siinä nyt lopunperin kovaa suostuttelua tarvittu kun ilmot lähti menemään... Täytyyhän se harjottelu joskus siellä kolmosissa alottaa ni miks ei sitte samantien.
Torstaina suunnattiin HSKH:n iltakisoihin Vantaalle, Ojankoon. Tuomarina oli Esa Muotka. Tavoitteena mulla oli Ricon kanssa jatkaa vaan sitä hyvää mieltä radoilla mikä on ollutkin ja saada edes muutamia onnistuneita pätkiä radoille, ei siis kovin kummoiset tavoitteet ollu.
Ensimmäinen agilityrata oli oikein mukava ja mun mielestä meille sopiva. Loppusuoralle asti tehtiin hyvää nollaa. Pohdin rataan tutustuessa kummalta puolelta veisin puomin. Oikealla puolella oli alla putken pää ja tulin siihen tulokseen, että veisin nimenomaan sieltä oikealta puolen ja yrittäisin blokata putken suun. Radalla vaan kun muistaisin olla lähtemättä rynnimään ni Rico menis just sinne minee ohjaa. Ja niinhän se meni nyttekin. En malttanu hetkeä odottaa ja lähettää puomille vaan rynnin eteenpäin ja koira tuli mukaan ja sujahti putkeen. Eipä se mitään, tavoitteet oli jo aika kivasti saavutettu. Hyvällä hylyllä maaliin.
Toisella agiradalla olikin sitten aika haasteellisia kohtia meille. Ensimmäinen tuli keppiviennissä. Olin alunperin suunnitellut vaihtavani puolta putken ja pituuden välissä, mutta usko vaan loppui radalla omaan juoksukykyyn ja vaihdoin lennossa suunnitelmaa. Hylky tuli sitten aikalailla samanlaisessa kohdassa kun ekalla radalla, nyt vaan oli A kyseessä. En malttanut lähettää koiraa vaan rynnin eteenpäin ajatuksena ehtiä ohjaamaan A:n jälkeinen kuvio. Ja koira taas putkeen... Mutta eipä se haitannu. Kivat oli radat, meikäläiselle vähän tarkkuutta tuohon ohjaamiseen ja sitä malttia tietyissä kohdissa.
Vahvistetaan edelleen treeneissä noita kontakteja, nyt ehkä myös noita ylösmenoja joissa on se ihanainen putki alla. Ja erilaiset keppikulmat lähtee nyt treeniin. Rico ei hae kepeille itsenäisesti vaan se pitää viedä niille. Yritetään saada sille nyt enemmän itsenäisyyttä ainakin siihen sisäänmenoon. Mun irtoaminen sivusuunnassa ei ehkä välttämättä Ricon kanssa ole täydellisesti mahdollista koskaan, mutta harjotellaan.
Tuula oli myös matkassa mukana ja kuvasi meidän radat. Kiitti reissuseurasta Tuulalle, Marjutille ja turbocockeri Judylle.  Tästä on hyvä jatkaa!

Paketoin Ronjan viime viikonloppuna traikkuun ja hurruuttelin Katajasuolle sillai oikeasti ratsastamaan...  Tähän asti kun ollaan menty vaan pitkin puskia kotona. Ollaanhan me sielläkin ihan töitä tehty, mutta nyt ajattelin että olis aika mennä ihan oikealle kentälle.
Katajasuon iso kenttä on aikas kiva ja edellisinä päivinä oli satanu aikas rapsakasti niin pohja oli sitte sen mukainen. Eli lätäköitä riitti, siitä huolimatta pohja pysyy hyvänä ja pitävänä ratsastaa. Ronjalla oli kovasti ihmeteltävää ens alkuun...




Mutta kun alettiin pylpertämään jotain kuvioita niin alkoi Ronjakin rentoutua pikkuhiljaa ja rupesi hommiin.




Ihan jo saatiin touhu etäisesti muistuttamaan ratsastusta...




Kovasti meillä on vielä hommia. Tai siis suurin työ tässä taitaa olla mulla, että pystyn taas kaikkien näiden puskailu vuosien jälkeen tekemään jotain järkevää hevosen selässä...  Mutta mennään tässä pikkuhiljaa eteenpäin. Ronja on hurjan kiva ratsastaa, tykkään kovasti. Ja se on kovasti rauhottunut tässä reilussa vuodessa minkä on taas kotona ollut. Toki se vaati itseltä aika tyyntä olemusta koko ajan mikäli sellainen pieni hysteria alkaa hepalle hiipimään. Mutta on se vaan aika ihana...

Suunnattiin Tuulan ja Ricon kanssa illan edellä Lappeenrantaan iltakisailemaan. Tuomarina oli Sami Topra. Totesin jo minejä katsellessa, että mukavan radan oli Topran setä kasannut. Mukavasti tehtäviä sujuvalla radalla.

Startattiin luokan alkupuolella. Kävelyssä mulla oli yksi kohta jota en oikein tutustuessa saanut selväksi. Keppien jälkeinen maailma putkelle asti oli valmistautuessa arvoitus. Mutta päätin sen kuitenkin kävelemälläni tavalla viedä, meni syteen tai saveen. Rico oli taas oikein hienosti kuulolla ja edellisen päivän möllien ja hallissa olleiden lämppä esteiden kontaktipalkkaus oli taas jäänyt belgikoiran mieliin ja se teki ihan sivistyneet kontaktit, jotka oli päällimmäinen tavoite radalla. Muutama pitkä kaarre radalla tuli, mutta maaliin tultiin nollilla ja aikakin oli -6,24. Nyt jäätiin sitten vähäisen osallistujamäärän takia jännäämään riittikö nollatulos sertiin...  Riittihän se, sijoituttiin toisiksi ja nyt se olis sitten totta, nousu kolmosiin...  Tuulaa jännitti ehkä kaikista eniten, mutta sai taltioitua meidän radan.
Pakollinen palkintopalli pällistely


"Oltiiks me tänään hyviä???"


" Joo, oltiin me! "


Reilun viikon päästä vuosi sitten aloiteltiin Ricon kanssa yhteistä uraa oman seuran mölleistä. Nyt jatketaan kaikessa rauhassa treenailua, kokeillaan kisailua siellä kolmosissa, pyritään pitämään koira kunnossa ja ennen kaikkea ilman minkäänlaisia paineita mistään mennään treeni ja kisa kerrallaan eteenpäin. Rico on ihan mahtavan hieno koira!  Että tösövöö vaan kaikille, se kannattaa!

Oltiin koko porukan voimin eilen illalla oman seuran möllikisoissa. Karkeloihin osallistui Molly, Peetu ja kenraaliharjoituksen tehnyt Rico.
Molly aloitti minien mölliradalla. Ja taas se oli niin kamalan tärkeenä kun sai osallistua.  Häntä heiluen paineli menemään vaikka oli kamalan kuuma ja paljo hyppyjä ja kaikkee...  Mutta tällä suorituksella pääsi ihan palkinnoille asti ja jopa toiseksi.
Peetu osallistui myös kisaavien minien radalle. Se pinkoi niin upeasti menemään, että kuvaaja unohti kuvata kun ihasteli Peetun menoa...  Hylky tuli jo alkumetreillä kun puomi taas kerran veti enemmän kun vieressä ollut oikea reitti putken kautta. Mutta eipä haitannu, Peetu oli ihan super!
Rico oli kenraalitreenissä tän illan Lappeenrannan kisoja ajatellen. Sovin tuomarina toimineen Heidin kanssa, että saan palkata sen kontakteilla kisanomaisessa tilanteessa. Hinkkaamaan en kuitenkaan saanut ruveta ja uusintoja ottaa jos ei ekalla onnistu. Mölliradalla pääsin hyvin palkkaamaan molemmilla kontakteilla ja erityisesti A:lla se oli tärkeetä kun se on kisoissa ollu hieman sellasta hurlumheitä viime aikoina. Kisaavien radalla mulla oli huono keskittyneisyys ja tehtiin kaikkea ylimäärästä ekan putken jälkeen... Ja puomi/putki kohdassa Ricoa veti se putki niin kun arvata saattaa.. Vein puomin alastulolle ja jatkettiin siitä. A:lla tuli pieni ajatuspieru koiralle, pomppasi alas A:lta. Ei pahasti mutta kuitenkin. Jätin tilanteen huomiotta ja poistuttiin radalta. Tuli hyvä treeni kisojen alle.
Täältä löytyy radat, kiitos Kati kuvaamisesta!  Ihan kohta startataan Ricon kanssa kohti Lappeenrantaa, katsotaan saataisko sieltä jotain tuliaisia...