Lauantaina oli vuorossa Kouvolan kisat ja tuomarina Allan Mattsson. Viikolla kisakirjeestä vasta hokasin, että heidän halliin on vaihdettu tekonurmi. O-ou! Utsin sitten Kotkan kisoissa Kouvolalaisilta, että miten mahtaa olla pohjan laita ison ja nopean koiran kanssa, vakuuttivat ettei probleemaa sen suhteen pitäisi tulla. Eikä tullutkaan.

Hyppärillä aloitettiin ja jo radan rakennus vaiheessa kattelin estevälejä sillai, että morjens... Ja tässä vaiheessa oli minirimat, että rimojen noustua maxi korkeuteen oli toiveet hyvästä radasta by gones. Hommahan kosahti jo 2-3 välissä. En p*rkele osaa koiraa ohjata tollasissa kohdissa kisoissa. Ja sehän kiersi jostain Oulun kautta ja linja renkaalle oli olematon ja sieltä välistähän se meni. Jatkettiin kuitenkin ja yritettiin päästä edes jonkinlaiseen rytmiin. Kepeille viennissä olin perseilyiden kanssa hitusen myöhässä ja jouduttiin korjaamaan. Keppikulma oli mun makuun kakkosten radalle ihan törkeen vaikea. Loppuradan kuviot ja keppien jälkeinen putkihässäkkä meni ihan mukavasti.

Agirata olikin jo sitten ihan suoritettavissa. Mutta taas alun kuviot kusi pahan kerran ja koira hukkaantui selän taa, huoh... Osaisinkohan miä edes joskus... Muutoin rata oli ihan mukava ja koira hyvä viedä. A:n alastulon olisin voinut vaatia loppun asti, se oli ruma. Ja loputtomalta tuntuneella loppusuoralla Riksu eteni aikas kivasti, vaan kerran kääntyi puolittain.  

Saagalandian äitee Jaana kuvasi meidän RADAT Suuren suuret kiitokset!

Muutoin alkaa olemaan ihan hyvä meininki taas radoilla ja koira suhteellisen kuulolla. Noita tiukkoja käännöksiä täytyy reenailla enemmän, samoin keppikulmia sekä niitä kontakteja. Mutta Jaanan sanoin: Tösövöö vaan kaikille!