Eilen suunnattiin kauniissa auringon paisteessa Lappeenrantaan. Mukaan napattiin myös sirkus Saagalandian päätähtönen emäntineen. Edessä oli taas kolme rataa. Pikkasen arvelutti etukäteen, koska kisat olivat hallissa ja Peetun kanssa ei hallissa olla oltu sitten viime talven ja se halli kun ei vaan ole sen juttu. Tuomarina kaikilla kolmella radalla oli Sami Topra.

Ekana oli vuorossa hyppyrata. Peetu oli ennen rataa ihan lukossa ja se sama lukko oli radallakin päällä. Yritin ennen rataa leikittää pallolla, mutta ei. Kyllä se koira mukana tipsutti, mutta ihan sen näkösenä kun olisin piessyt sen juuri ennen radalle menoa. Mutta nyt se repästiin halliolosuhteisiin, missä joku ukko kailotti ämyriin kitarisat oikosenaan ja taas oli paljon haukkua ja muuta meteliä. Ilman ratavirheitä tultiin maaliin, mutta reilu 10sekuntia yliaikaa plakkarissa. Naarausta a`la Peetu  (Musta vois tulla aika hyvä kalastaja....)

Hyppyradan jälkeen ajattelin että otetaan nää kisat sitte maksettuna harjoituksena, koska ajattelin että sama jäykistely jatkuu kahdella agiradallakin. Kuitenkin suunnitelma seuraavan radan varalle oli jo mielessä.. Jaana starttasi Saagan kanssa viimeisten joukossa makseissa, heti Jaanan ja Saagan radan jälkeen hain Peetun autosta. Ensin heitettiin ulkona palloa, josta jo syttyi. Siirryttiin sisälle, ja taas tuli Peetulle pantsa ja pallo ei enää kiinnostanu. Sitten mietin mikä saa sen sekasin ja sitte tajusin..  HIIRET!!!! Me ruvettiin aivan vimmana etsimään hiiriä kaikista hallin nurkista. Villiinnytin ja innostin Peetua koko ajan etsimään hiiriä ja johan nousi koiran häntä ja koko ilme. Lisäksi oltiin pomppuleikkiä palkintopallilla, sitä pompittiin edes takasin ja välillä taas etsittiin hiiriä. Radan kävelyn ajaksi annoin Peetun Jaanalle ja taas ennen rataa (lähdettiin 4.) etsittiin kovasti hiiriä. Nyt oli meno ihan toisenlaista. Tämä oli sitten kaikkea siltä väliltä.. Tähän rataan olin jo hieman tyytyväisempi, ilman ratavirheitä maaliin ja pienellä 1,5sekunnin aikavirheellä. Suunta oli parempi!

Ennen vikaa rataa totesin Jaanalle, että haluaisin perua vikan lähdön. Mutta Jaanan startatessa edelleen melkein viimisenä maxeissa niin olisin joka tapauksessa paikalla. Eli radalle, mars!! Samat kuviot otettiin käyttöön kuin ennen toista rataa. Koira radan kävelyn ajaksi Jaanalle. Ja taas ennen starttia etsittiin kovasti hiiriä. Ihmiset piti minua varmasti aivan sekona kun kehotin Peetua koko ajan etsimään hiiriä. Eräs järjestävän seuran mieshenkilö hetken seurailikin meidän touhuja ja totesi Peetun kaivaessa seinän reunassa "Sehän kaivaa perustukset esiin..."  Ja sitten taas radalle. Ja nyt olikin jo ihan hyvä meno päällä ja tuloksena oli nollarata!! Tosin toista luvaa ei saatu, koska oltiin kolmansia ja vain kaksi ekaa sen sai. No ei se mitään, ei me valmiita kolmosiin ollakaan... Tärkeintä oli, että saatiin Peetulle taas vauhti päälle, jospa se tästä jatkuis.

Peetu paransi päivän aikana kuin sika juoksua, mutta diesel on diesel. Silti olen reissuun tyytyväinen. Ja erityisesti Jaanalle suuri kiitos Peetun sielunmaailman ymmärtämisestä. Sillä mun radan kävelyjen aikana Jaana syötti lähestulkoon kaikki Saagan frolicit Peetulle, jotta sillä olis mukavaa ja ei ahdistais.  Kotia päin lähdettiin ajelemaan klo 20 pienen pakkasen saattelemana. Jossain kohtaa matkalla oli tiet hieman liukkaat, mutta ehjänä päästiin kotiin. Illalla ei paljon tarvinnut unta odotella kenenkään meistä. Mollykin oli kaupungissa mun tädillä hoidossa ja nekin olivat ahkerasti lenkkeilleet. Jaanalle ja Saagalle kiitos reissuseurasta. Peetu alkaa olemaan jo sitä mieltä, että Saaga on ihan kiva matkakaveri. Viime kisojen jälkeen ajattelin, että nyt alkais kisatauko, mutta jos sitä vielä menis tän vuoden puolella muutamat kisat...

Reissukaveri Saagalla oli taas hirvittävän hauskaa kaikilla kolmella radalla ja se kaivattu tuloskin tuli. Tänään räjähti sitten potti ja menivät Saaga ja Jaana voittamaan seuransa agimestaruuden!! Paljon onnea vielä tätäkin kautta, hyvä te!!!

Tänään nukuttiin pitkään ja aamupäivällä vielä rentouduttiin auringonpaisteessa..