No niin, nyt löytyi hetki aikaa kasailla rapsa viime lauantain kisareissusta. Eli lauantaina startattiin kohti Lappeenrantaa Peetun kanssa ja pitkästä aikaa oli luvassa kisat. Viimeksi oltiin kisailtu marraskuun lopulla Porvoossa joten odotukset näin pitkän tauon jäljiltä ei olleet kovin korkealla. Ja onneksi ei olleet, sillä Peetu teki niin kuin ajattelin, jäykisteli radalla... Sitä pitäis varmaan raijata jatkuvasti kaikenmaailman kissanristiäisissä ja kyläkinkereissä, jotta se vois rauhallisin mielin olla vieraissa paikoissa. Koska mistä sitä tietää jos vaikka tauon aikana on sääntöjä ja juttuja uusittu ja vaikka esim A:n alle nykyään sijoitetaankin sapelihammastiikeri väijymään...  Prinsessa mikä prinsessa.. Ne on noi vieraat hallit aina hyvin epäilyttäviä paikkoja.

Tuomarina näissä kisoissa oli mulle uusi tuttavuus, Salme Mujunen. Aloitettiin meidän urakka hyppyradalla. No, menimpä sitte sössimää Peetun hyvän pössiksen heti alkumetreillä... Lähdin viemään aivan väärältä puolelta, ajatuksena että ehdin juosta sen kääntämään muurille... Enpä ehtiny, koiralla palkokasvit nenään keppien puoleen väliin asti. Ja sen jälkeen putkelta hylky.

Jatkettiin tahkoamista agiradalla. Peetu mulkkaa tuomaristätiä A:lle mennessä ja jollain perssilmällä vielä pituuden ja hypyn välissä. Keinu auttamattoman HIDAS!! Jollain ihmeen konstilla miinusaika nollilla maaliin. Ei luvaa, koska oltiin vasta 4.

Vielä lähdettiin viimeiselle agiradalle. Keinulla taas ei ollut mikään hoppu, A:lle mennessä sai taas tuomaritäti osansa mulkoilusta ylösmeno kontaktilla. Maalissa ratavirheittä sekunnin yliajalla.

Kotimatkalla meinas mennä pillit pussiin talvikisailun osalta, mutta katotaan nyt. Hallikoiraa Peetusta ei varmaan saa tekemälläkään, on aina ollut hidas hallissa. Tiedä häntä mistä johtuu. Sunnuntaina sitten tästä kaikesta sisuuntuneena suunnattiin hallille. Peetu sai tehotreenin keinua ja keppejä, pelkästään. Kyllä me sitte lenkkeiltiinkin ja nautittiin ihanasta kevät auringon paisteesta:

Riehuntaa hangessa piisasi.. Varmuudeksi myös korvat niskaan liimattuna, jotta ilmanvastus on mahdollisimman pieni...

Patsastelua auringossa..

Molly naattiiii...

Tiistaina jatkettiin taas agitreenien merkeissä. Ja mitä mitä, käsijarru oli kadonnut...  Siellä mentiin mikä tappijaloilla päästiin. Melko hankalia kuvioita vielä kaikenlisäksi. Ne naiset.... Taidan kallistua siihen, että seuraava koira on uros..  Meinasin viikonlopun jälkeen tehdä Peetusta rukkaset, kunnes nerokas työkaveri sanoi, että ei kannata kun jäis kuitenkin sormet lyhyeksi....