Alotetaanpa perjantailta, kisailtiin Ricon kanssa Santalahden Suhinoissa kahden radan verran. Tuomarina oli Pertti Siimes ja kamalan mukavia ratoja hällä oli taas tarjolla. Agiradalla aloitettiin. Kaikinpuolin muuten oikeinkin hyvä rata, mutta minä mokasin loppupuolella olleen kohdan, josta rapsahti se meille niin tuttu vitonen. Laitoin Ricon puomin alla olevaan putkeen ja ajattelin ehtiä perseilemään ennen putken jälkeistä hyppyä. Matkalla muuttui mieli ja eihän sitä alamäkeen liikkuvaa lihaa niin vaan pysäytetä... Ja kas, putkesta tullut koira oli jaloissa... Jos nyt vaan olisin tehnyt jommin kummin eli selkeesti päättäny perseillä tai selkeesti odottaa koiran putkesta ni ei olis tota tullu. Enivei, hyvä rata. Hyppärillä taas loppumetreille asti hyvä rytmistä rataa tehtiin, kunnes putkelle viennissä Rico sujahti mun selän takaa väärään päähän putkea. Tän pistän kyllä Ricon piikkiin, koska mun ohjaus piti olla kunnossa. Eipä mitään, hyvä hylly, joka on kohta niin pitkä että pakko niitä tuloksia sinne hyllylle saada jossain vaiheessa...
Jaana oli kameran kanssa paikalla eli todisteet radoista näette täällä. Hyvä fiilis jäi radoista, vaikka koira oli kierroksilla teki se hyvin kuuliaisesti töitä. Ensi viikonloppuna suunnataan Mikkeliin.Perjantaina myöhään kotiin tullessa oli Päällikkö Pörri ollut huonovointinen ja oksentanut kahdesti. Ja oli se selkeästi nuutuneen oloinen. Lauantaina sama nuutumus jatkui, soittoa päivystävälle. Ehdotti karvoista johtuvaa tukosta mahassa, annoin pariin otteeseen päivän aikana parafiinia mutta muutosta ei tullut. Illalla oli jo selvää, että tukoksesta ei voinut olla kyse, koska myös hengitys oli käynyt raskaaksi. Nostin sen verannalta yöksi sohvan nurkkaan nukkumaan. Aamulla oli itsellä töihin lähtö ja kattimatikaisen olo ei ollut muuttunut. Se köpötteli sohvalta takaisin verannalle omaan paikkaansa nukkumaan ja oli siitä ponnistuksesta ihan loppu. Agitoin äitini soittamaan uudestaan päivystävälle ja viemään kissan vastaanotolle. Tuli pitkä päivä töissä... Yritin keksiä hommaa koko ajan, katsella terassilta jatkuvia agikisoja jne. Puolen päivän jälkeen aloin soittelemaan perään kun mitään ei kuulunut, ajat myöhässä... Eläinlääkärille päästyään oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, kokeilla kissalle kortisonia mikäli kyseessä olisi ollut akuutti allergia tai astmareaktio, koska henki ei selvästikään kulkenut. Pörri ei kuitenkaan kortisoniin reagoinut millään lailla. Seuraavaksi vaihtoehdoksi jäi oireiden perusteella sydänlihaksen toisen puolen paksuuntuminen, joka nopealla tahdilla aiheutti vajaatoimintaa ja näin ollen nesteenkertymistä keuhkoihin. Eli ainut vaihtoehto oli päästää Päällikkö Pörri paremmille hiirimaille.
Luopuminen näistä rakkaista on aina yhtä kamalaa, mutta minkäs teet, ikuisesti ei kaiketi täällä kukaan ole majaillut... Nyt olisi talossa hiiripartiolle paikka avoinna!
Illalla oli vielä tallille mentävä ja ajattelin että lähden Ronjan kanssa maastolenkille tuulettamaan ajatuksia ja itkuisiä silmiä, enpä mennyt... Kaveri oli tarhassa taikonut itselleen jättiläishaavan toiseen takajalkaan, kaikki nahkat pois sääriluun edestä noin 10cm:n matkalta. Ja fiilikset ei kun nousi taas.
Letkuttelin jalkaa hetken aikaa ja onnekseni huomasin että kyseessä oli "pintahaava" vaikkakin aika iso sellainen. Mulla oli onneksi jemmassa tulehduskipulääkettä ja sulfaa ja eikun lääkettä koniin. Ehkä se aurinko vielä meikäläisenkin risukasaan paistaa, vaikka muuten tuntuu ihan huolella paistavan...
Kommentit