Aloitetaanpas viikon takaa sunnuntailta 18.9. Silloin ajeltiin Lappeenrantaan joukkue piirinmestaruuksiin. Mukaan lähti Peetu ja seurakaverin Marjutin Vimma, jonka kanssa mun oli tarkoitus juosta myös joukkueessa. Kisapaikalle päästyämme, totesin kisojen olevan hallissa.... Siis miksi ihmeessä??!! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sillai... Hetken aikaa asiaa kiroiltuani lähdin ilmoittamaan koirat ja tiedustelin myös ilmopisteeltä että miksi kisat on hallissa niin hyvällä säällä, ei vastausta... Kiukkuaste nousi, ei pahasti, mutta ärsytti aivan sairaasti. Jaa miksikö?? No, Peetu ei ole koskaan ollut hyvä hallissa, etenkään Lappeenrannassa. Ja Vimma toisaalta taas ei voi yksinkertaisesti kilpailla hallissa, koska saa jostain ihan hirveän paniikkikohtauksen ja menee ihan lukkoon. Kävin kuitenkin kävelyttämässä koirat ja otin Vimman ensin halliin "kokeiluun". Kokeilun tuloksen olisi voinut arvata ilman tekoja. Hetken koira oli ihan ok, otti namin, mutta ensimmäisen kuulutuksen jälkeen totaalipaniikki, nelivedolla yritys hallista ulos, ei mitään kontaktia mihinkään. Eli ei toiveitakaan startata...  Vein väkkäränä paniikista sylissä pyörivän koiran autoon rauhoittumaan. Taas puski totaali kiukku ja ärtymys ja lähdin ilmoon vetämään Vimmaa pois joukkueesta. Saattoi ilmopisteessä ollut täti saada syyttä mun tuohtumuksen niskaan, mutta harmitti, että hyvällä ilmalla kisat on ahtaassa hallissa. Talvi on muutenkin pitkä ja niitä seiniä saa katsella ihan riittämiin. Ja ennen kaikkea ärsytti koiran takia, turha autoreissu iltapäivän ajan ja mitään ei voinut tehdä. Mutta eipä auttanu, Peetu pötkylä oli vielä mukana ja sen kanssa startattiin meidän joukkueesta ensimmäisenä. Ihan kivan nollaradan pötkö paineli, mutta ei ollut siltikään hyvä mieli. Kepit Peetu teki mun mielestä upeasti. Mutta yleinen ärtymys vei kaiken vähäisenkin ilon. Peetun rata. 

Tänään jäi sitten omat koirat kotiin. Muutaman viikon takainen "seuranhakuilmoitus" Facebookissa tuotti tulosta ja startattiin aamulla Jaanan ja porves youngsteri Friidan kanssa Purinalle. Tuomaroimassa oli Esa Muotka ja luvassa oli kaksi rataa, joista toinen agirata ja toinen hyppäri. Mun harmiksi agirata oli ensin, koska Ricolla yleensä kisatilanteessa on pikkasen kierroksia enemmän, niin ei ollut odotettavissa vieläkään sitä viimeistä nousunollaa. Ja mun ajatukset oli aika oikeassa. Ensimmäinen rima jo alas, kun kaveri ponnisti pikkasen kaukaa ekalle hypylle. Keinulta ihan kauniit kontaktit. Mutta puomin ylösmenolla heilahti tuomarin käsi, mun mielestä ehkä hieman aiheetta, mutta samapa se, vitonen oli jo alla. Puomin alastulolta pienen pieni koiran ennakointi. A:lta jo ihan ok kontakti taas. Rico ei ollut kaikesta ennen rataa tehdystä tottistelusta huolimatta nyt kaikkein parhaiten kuulolla. Ok rata kuitenkin. Hyppärin alusta asti tuntui koira jo ihan toiselta viedä. Liekö olin itse rennompi, koira saanut höyrytä jo pahimmat höyryt, tiedä häntä. Mutta oli ilo juosta. Hyppäriltä hieno nollavoitto tuloksella -9,59.  Jaana kuvasi molemmat radat. Odotellaan vielä sitä aginollaa ja nousua kakkosiin. Jaanalle ja Friidalle kiitokset hauskasta seurasta!

On se vaan hieno koira!