Toi mamma lupas et me saatais nyt kans esittäytyä, kai sillä joku mielenhärö on.. Muuten se on aina niin tyranni... Ei vais, on se oikeesti ihan kiva ku se järkkää meille aina kaikkee kivaa tekemistä ja hommaa hyvää ruokaa aina aamusin ja iltasin kupin pohjalle. Niin, mutta asiaan eli meidän tosielämän sankarittarien esittelyyn..

Tässä olen minä, Molly. Väittävät, että elän syödäkseni... Mut haloo, niinhän täällä taloudessa kaikki muutkin tekee. Mun harrastuksena on nyt vuoden päivät ollu sellanen toko, mun täytyy siinä kiltisti tepastella niinku mamma sanoo niin saan nakkeja, se on aika jees. Melko pienellä vaivalla saa ruokaa. Ja nyt sitte uutena on tullu se agility. Peetu siitä on jo höpissy vuoden päivät et on kuulemma kivaa ja niinhän se oikeesti on, mun kykyihin agiliitäjänä ei vaan aiemmin uskottu sanottiin vaan et se toko tekee mulle hyvää.. ja pah, saavat vielä nähdä.. taistelulentäjä molly kiitää radalla korvat lepattaen... Siitä ruuasta vielä, mua alko viime syksynä ihan hirveesti jostain syystä kutittamaan naamaa ja nenua ja tassuja ja sitte kyl oli pakko vähän rapsutella ni toi täti sano, että mulla on allergia ja sitte se vaihto meidän ruuan kokonaan sellasiin paistiherkkuihin. Ei enää ollenkaan sellasia kuivia pipanoita, vähäks siistii!!! Jokskuu barffiks se sitä sanoo, ihan sama mulle kelpaa kyllä!!

Ja tässä olen minä, perheen prinsessa ja päivänsäde Bella. Toi äippä väittää, että mä oon muka maailman iloisin koira.. Siitä en tiiä mut mun mielestä on vaan ihan sika siistii aina kun se tulee kotiin ja mun täytyy sitte tietysti heittää pari kunniakierrosta aina mun superhienojen lelujen kanssa ympäri taloa. Siis ihan vaan et täytyyhän niiden lelujenkin saada kokea vauhdin hurma... Ja yhtää en tiiä mistä toi prinsessa nimitys tulee... Väittävät että käyttäydyn kun prinsessa, kuinka niin??!!! Jos johonkin koskee, edes ihan vaikka vähäsen, niin se on kerrottava HETI ja niin että kelleen ei jää asia epäselväksi sitähän vois vaikka kuolla... Ja siellä mun harrastuksessa, siellä agiliidossa, siellä aina joskus jotkuu tyypit yrittää tupata MUN radan aikana iholle, no eihän siinä nyt voi keskittyä ja vielä mennä jotain esteitä, ihan kahjoa porukkaa. Kattoo vaan sieltä kaukaa kiitos, kyllä mun viehätysvoima riittää kauemmaskin. Eiks nii?

Ja sitte meillä on aina näin kesäsin kauheesti hommia. Kun me halutaan kuitenkin turvata toi meidän lauman olo, niin me on aateltu kaivaa vallihaudat ton talon ympärille, eiks oo hyvä idea?! Ni me ollaan nyt vähän busy ku on noi urakointihommat menossa. Ja sitte me tietysti illalla aina saunotaan rankan urakointipäivän päätteeksi. Näätteks ku ollaa ahkeria?

Ja onhan meillä sitte työnjohtaja ja piällysmiäs Pörri. Se aina hengailee meidän mukana tos pihalla, kai se luulee jotenki olevansa yks meistä.. Mut sit ku sitä pyytää leikkii ni sit se vaa läpsii korville, kumma tyyppi... Mut se onki tullu jostaa Ruotsista kuulemma... Täytyy yrittää ymmärtää...

Tälläsiä me ollaan, meistä varmaan kertoo toi täti sitte aina lisää kun jotain aihetta on. Ja niitähän on, kyllä me aina joka päivä jotain keksitään kun me käydään joka päivä siellä niiden isojen nelijalkaisten kotonakii.. Tänääki esimerkiks me löydettii yhestä ojasta ihan törkeen hyvä hajukohta ja kierittii siinä odöörissä ni jo toi yks tulee melskaamaan meille ku mikäkii, väitti, et ollaa ihan pimeitä.. Niin se sanoo aika usein.. Kai se sit tarkottaa et me ollaa tosi hyviä tyyppejä!! :)

Mutta iloisiin kuulemiin ja näkemiin, Molly ja Bella