Niin se päivä vaan koitti kun Ronjan varsa näki päivän valon. Ja niin se päivä ei sujunut yhtään niin kuin olisi toivonut.. Kuinka yllättävää..  Sain eilen maanantaina 10.45 töihin hätäisen puhelun: "Nyt se teki sen, tonne tarhaan!!!" Niin Ronja sitten päätti heti siltä seisomalta olla kuulumatta tilastoihin ja normeihin ja pyöräytti varsan pikkasen odottamatta kuralammikkoon.. No siitä alkoikin sitte yli 12tuntia kestänyt rumba. Meikäläinen tukka putkella kaahasi tallille. Siinä vaiheessa varsa ja äiti oli sisällä. Tunnin verran lämmitin varsaa hieromalla sitä oljilla. Sen jälkeen alettiin pullosyöttö jota tehtiinkin 20min välein kahden seuraavan tunnin ajan. Tässä vaiheessa varsa oli selkeästi pirteämpi ja oli itse yrittämässä ylös, mutta takajalat oli vielä hieman hoippuvat. Avustettuna nousi varsa sitten vihdoin viimein ylös ja alkoi operaatio maitobaarin etsintä. Ensimmäinen yritys oli onneton, tissejä ei löytynyt. Hetkeksi varsa lepäämään ja sitten oli taas jo uutta matoa koukussa, tällä kertaa tarjoilutkin löytyivät. Niin ja mitäs äiti itse?? Kolme ensimmäistä tuntia sitä pidettiin narussa karsinassa, sähläys oli sitä luokkaa.. Toki se sai tutustua varsaan ja haistella sitä mutta irti ei olisi tullut mieleenkään sitä päästää. Jälkeiset ei olleet irronneet joten iltapäivällä pistin siihen millin oksitosiini hormoonia ja se auttoikin pikaisesti. Puoli tuntia piikistä Ronja heitti pitkälleen ja jälkeiset tuli ulos. Tässä vaiheessa kun Ronja meni haistelemaan ja nuolemaan jälkeisiä sillä syttyi lamppu. Se haisteli jälkeisiä ja varsaa vuorotellen, nuoli varsaa ja taas tutki jälkeisiä. Tässä vaiheessa oli selvää, että sen pystyi laskemaan karsinaan irti. Voi näitä teiniäitejä...

 

Tämmöinen hiirulainen meillä nyt on tallissa.. Ilta ja yö meni varsaa seuraillessa. Kun se nyt ei ollut ihan niin sujuvaa kun olisi se elämän alku voinut olla. Ja kaiken päälle oli kakkakin jumissa, annoin yöllä vielä 1 aikaan varsalle 10ml parafiiniöljyä jotta alkaisi maha toimimaan. Aamulla kuudelta vastassa olikin jo kovasti pirteämpi pikkulapsi.

Maitobaarissa varsa vierailee ahkerasti ja sinne tie löytyy aina vaan paremmin ja paremmin.

Tänään päivällä olikin jo ihan uudesti syntynyt pienokainen odottamassa... Alkoi tulla jo pikku pukkeja karsinassa ja laukkapyrähdyksiä.. Jeii!!!!  (täti nimittäin oli vielä päivällä melko pessimistinen varsan selviämis mahdollisuuksista.. vaikka se söi koko ajan.. *huoh* minkä sitä itelleen voi..)

Tänään illalla oltiin jo hyvinkin kiinostuneita tädin hupparin nauhoista ja talikosta ja tarjoiltiin pukkeja ja niskan nakkeluja..

Niin ja siis tammavarsa tämä hiirulainen on ja syntyi 318 kantovuorokaudella eli muutaman päivän etuajassa.

Ehkä tämä tästä, vielä mun luonne ei anna huokaista, mutta voiton puolella taidetaan olla.. Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo!!!

(Uskomattoman avun meille antoi oriaseman pitäjä Maarit puhelimen välityksellä, ilman häntä olisi kyllä usko loppunut.. )