Mitäs viime aikoina onkaan tehty??

Viime päivityksen kenraalimöllien jälkeen kisattiin Siirin kanssa Santalahdessa ihan hyvillä radoilla. Siiri oli aivan liekeissä, Milla oli koko viikon kestäneessä kisapsyykkauksessa onnistunu upeasti! Ekalla radalla tuli virhe keppien sisään viennistä, tippui rima ja Siiri teki hienon lentokeinun, koska ilmeisesti kun cockeri-koira on vauhdissa on kuuloaisteihin läppäkorvien alle niin pitkä matka ettei melko ponnekkaat "odota!"-käskyt siinä vaiheessa auta.. Mutta tällä vauhdikkaalla radalla ja 15 virheellä sijoituttiin kuitenkin 3. Tältä radalta ei valitettavasti videota kuvausteknisistä syistä johtuen ole... Tokalla radalla Siiri lähti lähdöstä etenemään upeasti päämääränään tokan hypyn takana ollut hyppy, joka ei kuulut kuvioon.. Upeasti edeten se suoritti ylimääräisen hypyn, palasi suunniteltuun kuvioon, joka hetkeksi ohjaajalta oli kadoksissa nauruun tikahtumisen johdosta. Tämä rata oli Siiriltä ihan huippuhyvä hylky. Tämä rata saatiin onnistuneesti myös tallennettua, kiitos Jaana!!! Santalahden jälkeen pidettiin seuraavalla treenikerralla keinu sulkeiset ja katsotaan muistuuko se vielä torstaina mieleen. Torstaina startataan Ojangossa ja siellä Siiri saa urakoida kolme rataa.

Tallilla on kevään aikana vietettyä useampikin syntymäpäivä. 6.4. pikku-Alma täytti 2 vuotta. 20.4. oli Elsan vuoro ja mittariin rapsahti kunnioitettavat 24v. Ja vielä 15.5. juhlittiin pääsiäisviikolla kotiin palannutta Ronja-prinsessaa, joka täytti 6 vuotta. Ronjan kotiin palaaminen on saanut myös tämän tädin palaamaan satulaan. Vaikka alkuun kyllä kovasti epäilyttikin, koska Ronja ei koskaan ole ollut mikään rauhallisuuden perikuva ja mulla ratsastustaukoa ollut muutama vuosi, lukuunottamatta muutamia kertoja hevosen selässä tuon 2 vuoden sisällä. Mutta, myönnetään, olen rakastunut... Ronja on ihan mahtava. Satulaan palaaminen on ollut ihan mahtavaa ja nyt kamalasti suunnitelmia pyörii päässä, mitä kaikkea sitä neidin kanssa voisikaan tehdä. Suuri kiitos myös kuuluu tässä kohtaa Katille, joka piti henkisen psyykkauksen kohdillaan! Nyt vaan kaipailisin "kotivalmentajaa" kun ei tuo Ronjan omistaja ole vielä luvannut kotikonnuille muuttaa, jotta täälläkin saatais huipputreeniä...

Viime viikonloppuna kaviokkaat pääsivät taas vihreän makuun. Se on vaan joka kevät yhtä mieltä lämmittävää katsoa selkeästi tyytyväisiä hevosia laitumessa. Yöt ne vielä saa kuitenkin viettää sisällä.

Tädin silmäterä Se on kovasti rauhottunu, eikä se laitumelle laskettaessa edes yrittäny monottaa Härskiä tai Ponia hengiltä, mitä siltä olis voinu jopa odottaa...