Paketoin Ronjan viime viikonloppuna traikkuun ja hurruuttelin Katajasuolle sillai oikeasti ratsastamaan...  Tähän asti kun ollaan menty vaan pitkin puskia kotona. Ollaanhan me sielläkin ihan töitä tehty, mutta nyt ajattelin että olis aika mennä ihan oikealle kentälle.
Katajasuon iso kenttä on aikas kiva ja edellisinä päivinä oli satanu aikas rapsakasti niin pohja oli sitte sen mukainen. Eli lätäköitä riitti, siitä huolimatta pohja pysyy hyvänä ja pitävänä ratsastaa. Ronjalla oli kovasti ihmeteltävää ens alkuun...




Mutta kun alettiin pylpertämään jotain kuvioita niin alkoi Ronjakin rentoutua pikkuhiljaa ja rupesi hommiin.




Ihan jo saatiin touhu etäisesti muistuttamaan ratsastusta...




Kovasti meillä on vielä hommia. Tai siis suurin työ tässä taitaa olla mulla, että pystyn taas kaikkien näiden puskailu vuosien jälkeen tekemään jotain järkevää hevosen selässä...  Mutta mennään tässä pikkuhiljaa eteenpäin. Ronja on hurjan kiva ratsastaa, tykkään kovasti. Ja se on kovasti rauhottunut tässä reilussa vuodessa minkä on taas kotona ollut. Toki se vaati itseltä aika tyyntä olemusta koko ajan mikäli sellainen pieni hysteria alkaa hepalle hiipimään. Mutta on se vaan aika ihana...