Oltiin tänään illalla Agi-Kotkien mölliageissa pitkästä aikaa, ja sen kyllä huomasi.. Peetu vähän jäykisteli radalla, mutta prinsessaksi ei sentään heittäytynyt. Rata oli mukava, jopa helpon tuntuinen, juostava pätkä. Mikä oli kyllä tälle päivälle niin passeli, sellasella mielellä Peetu oli, jos olis vähänkin ollu kääntämistä ni voi olla et herne olis menny nenukkiin. Mutta nyt oli hyvä kun sai vaan kannustaa eteenpäin. Tuomarina Jukka Vanhala ja rata näyttti tältä:

Ja katsokaa mitä sain aikaan, tadaa!! Siinä se on, ratapiirros!! Täytyy vähän vielä treenata, mutta sainpas sen edes näkyviin.. :D (Kiitos Kati kärsivällisestä opastuksesta!)

Eli alotus tollasella vauhtisuoralla. Peetua vähän jänskätti taas vieraat koirat, paljo haukkumista eikä henkinen tuki Zorro ollu tällä kertaa mukana. Vähän korvat luimussa jäi ekan taakse mutta hienosti käskystä matkaan. Ekalla putkella piti käydä nuuhkasemassa putken vieressä ollut numero, josta 5vp ja samalla piti mulkasta epäilyttävää tuomari-setää ja sitte taas matka jatkui. Hyvä A:n alastulo kontakti ja sitte pienen käkäilyn kanssa ja numeron tutkailun kera toiseen putkeen. Tämän jälkeen Peetu heräs ja loppu olikin erittäin sujuva, ei valittamista. Hyvä puomin alastulo kontakti, tosin vauhti ei ollu sitä luokkaa että olis sen yli hypänny, mutta varmistin silti. Oli nimittäin haukankatseinen koutsi sirkusteltassa pitämässä vahtia... ;)

Eli enemmiltä osin ihan hyvä. Pitää vaan taas kierrättää Peetua kaikenmaailman kissanristiäisissä, että se taas huomaa voivansa kiitä tuhannesti tapeillaan. Viimisestä julkisesta esiintymisestä on kuitenkin kaks ja puol kuukautta aikaa. Ja näin jälkikäteen ajateltuna ja jälkiviisaasti, mun olis pitäny pitää Peetu koko ajan käsipuolessa ennen rataa. Sillä nääs maxit alotti tällä kertaa joten jouduttii odottelemaan jonkun aikaa. Kentälle tullessa käytin kyllä Peetun ulkona, mutta sitte alko ripsimään vettä ja vein se autoon, ettei ala palella jne. Se oli ehkä virhe, hain sen nimittäin vasta oman radankävelyn jälkeen autosta. Mutta positiivista kuitenkin, niinku Kati sano: "Jos ei tunne koiraa, jäykistelyä radalla ei huomannu." Eli ei ollu siis paha, mutta ite sen tuntee niin hyvin.. Eipä silti, tästä taas jatketaan!! :)