Mitenköhän tylsää mun elämä olis ilman näitä kaikkia nelijalkaisia??

Mollyn kanssa päästiin taas, mun työvuorojen sovittua aikatauluun, agin alkeiskurssille mukaan. Tosin siellä tuntuu toisaalta jotenkin kauhean tylsältä käydä kun oon treenannu sen kanssa omineni aina silloin tällöin ja se oikeasti osaa jo kaikki esteet. Mut onneksi nyt on kurssillakin käyty kaikki esteet läpi ja päästään menemään radanpätkiä. Omia treenejä on pidetty nyt parina sunnuntaina missä mulla on ollu mukana molemmat koirat Molly menee jo hienosti pieniä suoria radan pätkiä, jossa voi olla muutamia hyppyjä, joku kontaktieste ja putki. Tosin meikäläisen täytyy olla ohjaamisessa erityisen tarkka, aina ei meinaa muistaa että se on vielä ihan noviisi. Mutta kaikinpuolin Molly on todella nopea oppimaan asioita ja on paljon rohkeampi kuin siskonsa. Ja kaikenpäälle se on niin ihanaa nähdä kun koira on niin täpinässä jostakin kuin se on agiesteistä... Katsotaan mihin Mollyn rahkeet agilityn saralla riittää, aika näyttää. Mutta hiljaa hyvä tulee! :)

Ja prinsessaPeetu, sen kanssa on myös treenailtu vähän ylimäärästä. On hiulattu niitä keppejä ja rengasta kun sille on vielä vaikea hahmottaa, että mistä kohtaa sitä hökötystä pitää oikeasti leiskauttaa läpi. :D Nyt viimeisimpänä on takana eiliset "oikeat" treenit. Kati oli ottanu meille minien SM radasta pätkän ja sitä sitte yritettiin hikipäässä vääntää. Ja kun mulla ei sitä flexitrackia oo vieläkään ladattuna, jotta voisin radat piirtää, niin jätän sen kummemmat selostukset sikseen ja totean vaan, että haastetta riitti, mutta siitä selviydyttiin. Ja mun mielestä ihan kivastikin vielä. Pari kinkkistä kohtaa radalla oli, mutta pienen väännön jälkeen nekin sitte saatiin sujumaan. Jäi hyvä mieli! :)

Hevosrintamalla mennään melko peruskuvioilla. Ronja ja Poni pötköttää kotona laitumessa, mitä nyt välillä aamuyöstä karkaavat puutarhaan tepsuttamaan ja talliin ruokia syömään. Nyt ovatkin olleet pari viimeyötä sisätiloissa kun on tullut niin kovasti vettä. Elli pitää majaa edelleen Sundsvikin oriasemalla ja sen kohtua yritetään edelleen saada kondikseen. Nestettä edelleen jonkin verran. Se on kertaalleen jo huuhdeltu ja silloin tuli pari pientä veriklönttiä ulos, tiedä sitten mistä ne johtuivat. Ja sulfakuurin söi siihen perään. Nyt maanantaina se sai kiimapiikin, jotta ell voi huomenna sen ultrata ja katsoa missä kunnossa kohtu on ja jos on tarvetta niin huuhdella ja ensi maanantaina ultrataan taas. Kovasti edelleen toivon ja rukoilen, että mamma saataisiin kantavaksi, koska viimeksi kun puhuin Oriaseman pitäjän Maaritin kanssa niin kuulin hauskan jutun... Tämä Ferron, jolla Elliä siemennetään, on myyty Ranskaan ja ei millään muutamilla roposilla vaan 350 000 eurolla!!! Eli lupaava ori, jonka siemennysmaksut kohoavat tod.näk. ensikaudella pilviin kun ori 4-vuotiaana hyväksytään. Mutta onhan se hieno siitä ei pääse mihinkään. Nyt vaan kovasti toivotaan, että Maarit tekisi niitä taikoja mitä on aikaisemminkin Elsan kanssa tehnyt. Mutta hanskoja ei kuulemma ole vielä naulaan lyöty Ellin suhteen! ;)

Ja lisää niitä sattumuksia ja sydämen tykytyksiä tädille aiheutti koirat. Tulin iltasella töistä kotiin ja äitini oli ottanut koirat mukaansa ja mennyt naapuriin. Menin sinne hakemaan koiria ja ne tietysti riemastui kovasti kun tulin kotiin ja rupesivat riehumaan. Molemmilla oli pannat kaulassa ja Peetu toisinaan retuuttaa Mollya kaulapannasta ja niin teki nytkin. Hetken päästä koirat lopetti pyörimisen ja rellestämisen ja jäivät yhteen kasaan paikoilleen. Menin katsomaan miksi ja syy selvisi murto-osa sekunnissa. Mollyn panta, joka oli sillä siis kaulassa, oli jotenkin onnistunut kietoutumaan Peetun alaleuan ympäri, alakulmureiden taa ja todella tiukastikin sitten. Yritin ensin saada vääntämällä pannan "auki" mutta turhaan. Siinä vaiheessa tajusin että en saa edes sormea pannan ja Molly kaulan väliin, niin tiukkaan se oli kietoutunut. Nyt alko Molly jo pihisemään ja todella haukkomaan henkeä. Huusin muille, että hakee puukkoa tai jotain teräasetta millä pannan saisi poikki. Siinä menikin sitte hetki ennenkuin pannan sai poikki tai edes saksenterät pannan alle. Terävillä kalasaksilla iskä sai Mollyn pannan poikki ja koirat saatiin vapautettua. Mutta täytyy sanoa, että kyllä säikäytti. Ja niin säikähti koiratkin, Peetun prinsessamieli järkkyi erityisesti. Mutta onni onnettumuudessa oli, että iskä sattu olemaan paikalla, koska mun voimat ei olis riittäny katkasemaan pantaa, tekemistä oli nimittäin silläkin.

Nii, että kuinka seesteistä ja suorastaan tylsää tämä elämä olis ilman näitä järjestettyjä sydämen tykytyksiä...