Moikka vaan kaikki kaverit!

Vihdoinkin toi emäntä päästi minutkin näppikselle... Väitti jotenkin, että on muka mulle sopiva aihe.. Nii-i, mitäs sitä kieltämään, pitäjän parhain puljaaja olen minä, Peetu, prinsessaksikin joskus kutsuttu..  

Mutta aletaanpas, pari viikkoa takaperin lähdettiin ihan törkeän aikasin kotoa. Ihan oli vielä rähmät silmissä, mutta kun toi matruusi kertoi että mihin toi meidän hopeanuoli suunnattaisiin olin jo autossa... Kuulemma uimaan oltaisiin menossa ja sehän passas. Tosin, mulle vaan ei kerrottu että mut oltiin värvätty uimakoulun tädiksi...  

Tää on se, joka muutti Ässän kotiin vähän aikaa sitte. Paso on sen nimi ja se kuulemma pitäis saada uimaan. Ihme homma, se on samaa rotua kun Ässä ja se osas kyllä uida.. Ihme vesikoira kun ei ui...  Mutta kyllä mä sen vielä opetan uimaan, koska siinä jos missä mä olen tosi hyvä! Mollykin lähti meidän mukaan, mutta se on sellanen mallioppilas, että se ui vaan koko aika tassupohjaa ja rannan myötäisesti..

Mutta toi varsinainen uimakoululainen ei ollu mallioppilasta nähnytkään, ensin se meni häntämutkalla kaislikossa ja kahlasi Mollyn kanssa ja sitte osallistu mun pallon hakemiseen rannalta käsin..

Sitte kun se alko liian läheiseksi ja roikkumaan mun niskassa ni mä vähän vaan sanoin sille...

Mutta mun uimakoulussa ei aleta opelle rettelöimään, nih! Sitte se meni Mollyn kanssa kaislikkoon murjottamaan

Mutta tästä eteenpäin minä saatoin keskittyä olennaiseen

Mä osaan tehdä aika hienoja aaltoja ja roiskeita, enks vaan? Meillä on myös kotona oma ranta, mutta siellä joutuukin sitte olemaan vähän enemmän rohkea. Ja koska minähän tän uinnin suhteen olen, Molly ei ehkä niinkään, ni tää on kans ihan loistavaa kun voi kotipihalta juosta rantaan ja laiturilta loikkia veteen. Ensin täytyy aina kuitenkin katsastaa, että mitkä vedenelävät siellä on pelastusta vailla...

Sitte täytyy vähän tuumata

Ja hoplaa!!!

Sitte mä osaan myös sellasia hienoja temppuja kun pommi ja sitte osaan myös sukeltaa

Ja välillä mä saan mukaan noita supermahtavia palloja, jotka sitte ihan hups vaan jotenki tippuu tonne veteen jos niitä kukaan ei heitä...

Mutta mä olen eripätevä noutava vesikoira, tuon kaiken vesikirpuista lumpeenlehtiin. Mollylla oli kamalan tärkeä tehtävä tossa, se väitti... Kuulemma piti vahtia sorsia ettei ne vaan huku.. Pyhpah sanon minä, ei vaan uskaltanu hypätä...  Toivottavasti nämä uimakelit vielä jatkuu, koska tää on ihan huippua!!!

Terveisin: Pitäjän paras kroolaaja Peetu