Eilen osallistuttiin seuranmestaruuksiin. Mukaan lähti kaikki kynnelle kykenevät.  Tuomarina toimi Sanna Heinonen.

Molly sai alottaa minien mölliradalla, josta oli kepit korvattu sarjaesteellä. Hyppyjä oli aikas paljon noin niin kun Mollyn makuun ja ensimmäisen mutkan tullen (eli 3. hypyn jälkeen) oli sen mielestä jo ihan tylsää.  Ekalta putkelta kuitenkin pikkasen vauhtia pötköön ja loppuun asti se meni kuitenkin urhoollisesti. Agiradalta hylky tuli, kun minä unohdin sen sarjaestesäännön.. Ja lopun viimein hylky olis tullu ennen loppusuoraa. Mutta edelleen, Molly on niin liikkis kun se parhaansa aina yrittää vaikka ei mikään super atleetti ja työmyyrä olekaan. Liikkuvaa kuvaa...

Peetun kanssa aloitettiin myös hyppärillä. Kilpailevien radalla sarjaesteen tilalla oli kepit. Peetu oli ihan ok, vähän "kankea" mun mielestä. Agirata alkoi ihan kivasti hyvällä suoralla taas. Kepeille vienti oli todella hidas, en vaan ossoo tällä hetkellä viedä Peetua. Tai siltä ainakin tuntuu. Hylky tuli samassa kohtaa kun missä Mollykin meni väärältä puolen hyppyä eli ennen loppusuoraa. Sinne se vaan pötkö meni, siuh, väärälle puolen hyppyä ja hylky.  Agiradalla Peetu oli pikkasen parempi viedä. Mutta jälkikäteen videolta huomasin sen hyppäävän huonosti. Hakee pikkasen hyppyä ja vetää osassa hyppyjä ainakin takajalat mahan alle. Kattokaa vaikka ite!

Mukana oli myös maxivalttikortti Rico. Ricon kanssa myös hyppäri ensin. Yksi rima alas, joku hahmotushärö kävi koiralla. Kepeille joku kummallinen kökkövienti ja ennen kahta vikaa hyppyä turha pyörähdys. Mutta reilun viikon takaiseen möllikisa sekoiluun verrattuna Rico oli oikein hyvä viedä. Tosin mun pitää vaan tottistella sen kanssa ennen radalle menoa, jotta kaveri on kuulolla. Ja pitää oma hermo ja käskytys kasassa radalla. Tuntuu, että Ricolla kierrrokset kasvaa radalla sitä mukaa jos alan itse käskyttämään hätäisesti. Agirata oli todella hyvä viedä. Rico oli kuulolla ihanaisesti. Puomin ylönmeno oli mun makuun pikkasen epäilyttävä...  Mutta, tuomarin käsi ei heilahtanut. Ja ainut koira, jonka kanssa sain ohjattua loppukuviot oikein. Ei ehkä tyylipuhdas suoritus, mutta ratavirheetön.  Näillä kahdella radalla irtosi maxien seuranmestaruus 2011!!! Ja hei, maxeja oli tällä kertaa enemmän kun 2 koirakkoa. Videoevidenseä, ollos hyvä!

Tänään puolestaan suunnattiin Peetu-pötkön kanssa emergency ajanvarauksella Mirkan pakeille. Ensi sunnuntaina on luvassa PM-joukkuemestaruudet Lappeenrannassa. Viikko takaperin Peetu alkoi nuolemaan etutassuja päältä ihan vimmana ja se on aina se viimeinen merkki jumeista. Ja jumeja löytyi... Mirkan mukaan lapojen päällä oli "HK:n blå" ja erityisesti edestä oikea puoli enemmän jumissa. Joka oli sitten ristikkäisesti vaikuttanut takaosaan, jossa ristiluun kohdilla myös paha jumitus ja vasen puoli sieltä enemmän jumissa. Nyt jumit on auki ja toivottavasti pötkö kiitää mestaruuksissa ensi viikonloppuna.

Ja huomenna saapuu meidän pikkuperheelle uusi kulkupeli...  Kelpaa taas hurruutella reissun päällä.