Olin ilmoittanut Ricon kaikille kolmelle radalle ja tuomarina oli Anne Savioja. Tavoitteena oli taas sitä hyvää fiilistä ja onnistumisen tunteita erityisesti koiralle.Hyppärillä aloitettiin, oli jo kävelyssä oikein mukavan oloinen rata. Jätin Ricon niinkuin aina ekan esteen taa ajattelematta ollenkaan, että toinen este on todella korkea muuri... Menin vastaanottamaan muurin taa, ajatuksena olla valmiiksi oikealla puolen jatkon kannalta ja varmistaakseni reitillä pysymisen eli ohjaamisen putken vasempaan päähän. Kävelyssä katsoin että lähdöstä on suora linja väärään putken päähän ajattelematta ollenkaan toisena esteenä olevaa muuria ja että koira ei lähdöstä näe väärää putken päätä eikä näin ollen Rico nähny varmaan minuakaan. Kun annoin "tule" käskyn kiersi koira kaksi ensimmäistä hyppyä... Sekunnin verran mietin että "jahas, mitäs sitte?" Lähtöön oli turha palauttaa joten jatkettiin matkaa kuin mitään ei olis tapahtunu ja hyvin meni.
Ekalla agiradalla samanlainen alku. Olin treeneissä muutamaan otteeseen harjotellu tiukoissa käännöksissä kertomalla Ricolle siitä suhisemalla. Toteutin sitä myös nyt ja se tuntuu toimivan, kaarrokset ei mee enää Oulun kautta... Keinulla en vaan käskyttäny ja tuli sitte sellanen semilentokeinu... Hyi minua! Samoin kepeillä oon totaalisesti koiran edessä...
Muutoin oikein mukavaa menoa.Tokalla agiradalla taas mukavat kuviot. Nyt kyllä muistin käskyttää odottamaan keinulla, mutta lähdin ite rynnimään ohi jolloin Riksu hyppäsi perään... Rumaa... Samoin lähdin rynnimään A:n viennillä olettamalla, että kyllähän se sinne menee... Ei mee jos vaan olettaa...
RADAT
Mutta, kaikilla radoilla oikein hyvä mieli. Koiralle sain onnistumisen tunteen radoilla, enkä ite häiriintyny mokista. Samoin koira kääntyi huomattavasti paremmin kun aikoihin ja minäkin joissakin kohdissa onnistuin suunnitelluissa kuvioissa. Eli kaikinpuolin päästiin tavoitteeseen. Tästä on hyvä jatkaa.
Kommentit