Eilen osallistuttiin seuramme minijoukkueessa agilityn PM-kisoihin. No, joukkueena me ei tulosta saatu. Peetu tais olla ainoa, joka tuloksen juoksi. Mutta omaan pikkupötköön olen sitäkin tyytyväisempi.  Sain sen villittyä juuri ennen starttia jotenkin ja se ampaisi lähdöstä toiselle esteelle ja mä olin auttamatta myöhässä siinä kuviossa... Näin jälkiviisaana olis vaan pitäny antaa sen mennä siitä renkaasta ohi ja jatkaa putkelle, koska alkukankeutta radoilla on ollut ja nyt oli jo hylky tulos joukkueella. No mutta, jospa mä olisin ens kerralla viisaampi... Ennen keppejä Peetu ehti ottaa sekunnin hajun jostakin, mutta lähti pujottelemaan hyvin ja puomin alastulon jälkeen se oli lähdössä väärään suuntaan ja sinne pieni lenkki. Mutta sillä oli hyvä pössis koko ajan, josta olen enemmän kuin tyytyväinen! Koko viikon se on roikkunut kentällä mukana kun olen ollut vetämässä treenejä tai treenaamassa itse muita koiria, mutta Peetu on vaan saanut katsoa ja se näköjään tepsi siihen, että intoa piisasi sitten kisoissa. Täytyy kokeilla samaa temppua uudemman kerran.. Mun ilkeä juoni tehosi...  Täältä löytyy rata.

Tänään sitten oli vuorossa se terapia osuus... (Joo, Peetu saattaa kohta tarvita sellasen vastaanoton missä on divaani ja nenäliinalaatikko siinä vieressä pöydällä kun täti alkaa olemaan kökkö...  ) Livahdin tänään töistä ylityötuntien turvin ja hain kotimatkalla rankamutkaformula-Ässän ja kotoonta Peetun ja suunnattiin Mirkan luo Kouvolaan. Peetu sai luvan olla ensimmäinen potilas ja sehän sille sopi. Edelliseltä asiakkaalta jäi ovi auki ja ennen kun (taas) kerkesin mitään sanoa oli Peetu livahtanut ovesta sisään ja löytyi Mirkan sylistä...  Peetu fanittaa Mirkaa niin täysillä, ettei oo mitään rajaa. Siitä näppärä pötkö hoiti itsensä tuolin kautta hoitopöydälle ja suoraan selälleen... Ja eihän siinä pokka pitäny kummallakaan meistä. Nikamajumeja löytyi niskasta, lapojen päältä ja ristiselästä. Eli ne "perusjumit" mitä Peetulla on lähestulkoon aina. Peetu nautiskeli koko rahan edestä aivan nirvanassa koko tunnin. Aina kun selästä löytyi jumi kohta rupesi se ähräämään itseään ihan selälleen. Peetun saatua hoitoa, kävin hakemassa Ässän autosta ja ajatuksena oli, että Peetu voisi odotella siinä lattialla kun Ässää hoidetaan. Mutta ei, kaveri kävi ensin kiittämässä Mirkaa ihan sylissä asti parin pusun kera. Sen jälkeen hyvin omatoimisesti taas hoiti itsensä tuolin kautta pöydälle. Palautettuani sen takasin lattialle se yritti vielä pari kertaa hypätä tuolille, josta sitä kielsin. Kun Mirka oli kirjannut koneelle mitä Peetulle tehtiin ja palasi hoitopöydän ääreen oli Peetu hyppäämässä maasta pöydälle!! Että sillai!!  Joku ihan pikkasen tykkää tuosta fyssarilla käynnistä...