Osallistuin eilen oman seuran epiksiin melkoisen bändin kanssa...

Tädin juoksutusurakan aloitti Molly minien mölliradalla. Reppana oli ihan liekeissä ja intoa täynnä.  Se on niin hellyyttävä kun sillä on innokas päivä niin se on niin tärkeenä. Tällä innokkaalla suorituksella irtosi minimöllien voitto. Tänään aamulla löytyi sähköpostilootasta mukava ylläri. Siltasen Jaana oli kuvannut meitä ja upeita kuvia oli saanut Mollysta, KIITOS!

Seuraavaksi juoksutus vuorossa oli Siiri. Varmaan ja innokkaaseen Siiri-tyyliin se suoritti mölliradan. Puomin alastulon loikkasi, mutta enpä (muistaakseni) ihmeemmin käskyttäny sekä juoksin koiran edellä, joka saattoi vaikuttaa asiaan. Kilpailevien radalla oli alkuun rengas vaikeassa kulmassa. En kunnolla käskyttänyt, enkä myöskään vekannut tai tehnyt mitään muitakaan koiraa auttavia hienoja kuvioita siinä kohdin eli Siiri onnellisesti renkaan ohi. Samoin 5 ja 6 hyppyjen takaakierrolla en ottanut Siiriä 6 hypyltä millään ohjauskuvioilla kiinni, jotta se olisi voinut ymmärtää tilanteen. Mutta erityisen ylpeä olen keppien viennistä, vitsit että siinä olinkin särmä...   Nimittäin olin Peetulla hetkeä aiemmin juossut samaisen minien radan ja radan kävelyssä opetellut radan väärin...  Keppien jälkeen ei kuulunutkaan mennä enää putkeen vaan A:lle, joka mulle sitten kerrottiin hetkeä ennen Siirin starttia. Pikainen suunnitelmien muutos ja hyvä tuli! Siiri on edelleen vaan niin hauska! Siitä tulee vielä hyvä agikoira.

Seuraavana vuorossa oli uusi valttikortti vedettävänä pakasta... Nimittäin tällainen:

Rico!!! Kati ei enää voi Ricon kanssa treenata, koska paksukaisuus aika on taas käsillä...  Joten perintönä Katilta olis maxi-koiran ohjausta tarjolla taas kerran. Ollaanhan me koko talvi yhdessä treenattu ja kisoja kierretty joten Rico on siltä osin tuttu koira. Kerran talvella hallilla näytin sen kanssa Katille kahdella esteellä perseilyn, kun Katille meinasi tulla epätoivo. Eli siinä on mun treenaushistoria koiran kanssa.. Nyt lupauduin sen kanssa mölliradalle kilpailun ulkopuolella. Taitava koira! Katsotaan nyt miten ja mihin meidän yhteinen treenitaival tästä jatkuu...

Kilpailevissa sai juoksutusvuoron myös äidin oma Peetu.  Olin tosiaan radan kävelyssä opetellut radan väärin. Jos olisin ollut kartalla, olisin vienyt Peetun kepeille samalla tavalla kun Siirin. Mutta kun luulin, että putki keppien jälkeen tulee niin jäin vasemmalle puolen keppejä. Ja kun Peetulle keppikulma oli vaikea, ajautui se ensin väärään väliin eikä myöskään saanut rytmistä kiinni pujottelussa. Yhtä kaikki, hieman lisävauhtia putkesta ja jatkettiin loppuun ja koira ei huomannut mitään kun kartturilla ei ollu koordinaatit kohdillaan.. Tosin, enpähän minäkään sitä siinä vaiheessa radalla tienny..  Mutta, edelleen Peetu on tuolla kentällä huono. Ei se nyt katastrofaalinen ollut, mutta ei parasta vauhtia mihin se pystyy. Mikkeliin nyt lähdetään katsomaan millasia ratoja kolmosissa on ja yritän vaan saada meille hyvät suoritukset aikaan ajattelematta sen enempää ihanneaikoja tai muuta. Myös terrierijoukkueella ollaan lähdössä agirotuun ja silloin mukana on molemmat Tappiset, jännää!!!  

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!!